Vapaaehtoistyö houkuttamaan

Ihmiset haluavat edelleen osallistua vapaaehtoistoimintaan, mutta heille sopivilla tavoilla. Siksi on löydettävä uudenlaisia menettelytapoja, kirjoittaa Terhi Mustakangas.

Tänä päivänä on tuntuma, etteivät ihmiset enää innostu vapaaehtoistyöstä, talkoilusta ja vaikuttamisesta. Onko tähän syynä se, että yhteisöllisyys on vähentynyt, elämä on hektisempää tai koetaan, ettei pystytä vaikuttamaan ja niin edelleen.

Kuitenkin on nähtävissä, että ihmiset haluavat osallistua, mutta heille sopivilla tavoilla. Kansalaisadressit keräävät laajasti nimiä, sosiaalisen median kampanjat toimivat, mielenosoituksiinkin kokoonnutaan.

On todettu, että osallistuminen on tänä päivänä enemmän projektiluontoista. Ihmiset haluavat antaa panoksensa heille sopivana aikana tärkeäksi katsomaansa asiaan. Aikaa voidaan uhrata tunti tai kaksi, viikko, kuukausi. Mutta pitkäkestoinen vuosien työ ja sitoutuminen eivät kiinnosta.

YKSIN JA RYHMÄSSÄ

Moni kampanja tai koko yhdistys on riskinä kaatua, koska työt kasaantuvat liian harvoille. Tehtäviä pitäisi pilkkoa siten, että jokaiselle löytyisi innostava, sopivan kokoinen tehtävä. Porukalla tekemällä saadaan parempaa tulosta ja samalla yhteistyö tiivistyy. Jo ideointivaiheessa on hyvä olla monta päätä yhdessä ja eri tyyppisiä persoonallisuuksia miettimässä.

Näin ollen tarvitaan uusia menettelytapoja vapaaehtoistoimintaan. Kannattaa miettiä ihmisten motivaatiotekijöitä. Mitä annettavaa järjestöllä on ihmisille, halutaanko kaikista osallistujista uusia jäseniä, miten järjestössä työskennellään, minkä verran toimintaan tarvitsee antaa aikaa, mihin toiminnalla vaikutetaan ja mitä sillä tavoitellaan.

Ryhmätoiminnassahan ideaalitilanne on se, että ryhmässä on erilaisia henkilöitä. Joku voi olla ideanikkari, toinen analysoija, kolmas johtaja, neljäs organisaattori, viides kriitikko ja niin edelleen. Jokaista tarvitaan, jotta saadaan harkittu ja toimiva tulos aikaan.

Joitakin ihmisiä motivoi sosiaalinen osallistuminen ja yhteistyö itselle läheisen asian parissa. Jotkut toiset haluavat tehdä hyödyllisiä asioita vapaa-ajallaan ja vaikuttaa asioihin. Joku haluaa mielekästä ajankulua. Osa lähtee toimintaan mukaan ystäviensä tai sukulaistensa houkuttamina.

ELÄMYKSELLISYYTTÄ TOIMINTAAN

Tarjonta vapaa-ajan aktiviteeteista on kasvanut. Harrastusmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Ihmiset joutuvat valitsemaan, mihin haluavat käyttää aikaansa. Halutaan tehdä itselle mielekkäitä asioita. Myös mukavuudenhalu on kasvanut, onnistumisia halutaan heti eikä vuosien työn jälkeen.

Yksi nouseva asia on elämyksellisyys. Ei riitä, että tehdään jotain, vaan halutaan myös kokea toiminta. Onko perinteinen järjestötyö liian rutiininomaista? Mitä antia elämyshakuisille ihmisille on sääntömääräisistä vuosikokouksista? Pitää olla elävää ja innostavaa toimintaa.

Yksi keino voisi olla koota järjestön toiminnoista paketteja, joita tarjota erilaisille osallistujille. Yhdelle voi sopia kokousrutiinien pyörittäminen, toiselle yhdessäolo tapahtumissa tai tapahtumien organisointi, kolmannelle sosiaalisessa mediassa toimiminen, neljännelle viestintä ja verkostoituminen, viidennelle varainhankinta. Näin ihmisille tarjottaisiin mielekkäitä vaihtoehtoja.

10 ASKELTA TOIMINTAAN

Kirjassa 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan on selkeästi jaoteltu vaiheet, joilla toimintaa voidaan kehittää. Aluksi lähdetään juuri paketoinnista liikkeelle. Toisena vaiheena on panostaa kaiken toiminnan yhteydessä jäsenhankintaan, jotta saadaan lisää vapaaehtoistoimijoita.

Kolmas askel huomioi eri motivaatiotekijät ja neljäs oikeiden henkilöiden rekrytoinnin oikeisiin tehtäviin. Kullekin henkilölle tulisi löytyä innostava ja mielekäs tehtävä, jossa hän voi hyödyntää omaa osaamistaan. Viides askel kartoittaa urakulkua järjestössä eli kehittää osaamista vielä pidemmälle.

Kuudennessa vaiheessa huomioidaan se, että vapaaehtoistyö on myös ryhmätoimintaa. Seitsemäs askel muistuttaa vapaaehtoisten kiittämisestä ja palautteen annosta. Tämä vaihe on tärkeä muistaa, sillä usein vain kritiikki on saatu palaute, mutta kiitokset unohtuvat. Kahdeksas vaihe on raportointi, jotta toimintatavat ovat selkeästi muistissa seuraavallakin kerralla. Yhdeksäs asia on johtaa vapaaehtoisia, ja viimeinen eli kymmenes vaihe korostaa uskallusta innostua ja ajatella suuria.

Vaikkei vapaaehtoisia tarvitsekaan käskyttämällä johtaa, niin nimenomaan esimerkin näyttäminen ja visiointi ovat johtajan tehtävät. Johtajan tulee tukea, kannustaa, rohkaista, innostaa ja valmentaa. Johtaja pitää paketin koossa ja ottaa vastuuta.

Varmaa on se, että vapaaehtoistyölle on paikkansa ja aikansa, tulee vain löytää sopivat muodot.

 

Terhi Mustakangas
SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtaja

Download PDF

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media