Uusi ura luottamushenkilöille

Samalla kun luottamushenkilöt oppivat uudessa pestissä monenlaisia työelämätaitoja, vanha työ saattaa kadota tai se ei tunnu enää mielekkäältä.  Uusi väylä tarjoaa luottamushenkilöille mahdollisuuden opiskella työyhteisön kehittäjäksi.

Tomi Juntusen luottamusmiesura alkoi 2000-luvun alkupuolella Kemira Chemicalsilla Oulussa. Ensin hän toimi pari vuotta varapääluottamusmiehenä ja sitten pääluottamusmiehenä useamman vuoden. Pääluottamusmiehenä varsinaiselle päätyölle hitsarina ei enää jäänyt aikaa.

– Lisäksi sain kaikkia muita luottamustoimia sekä työpaikan että ammattiliiton kautta.

Vuosien aikana yritys ympärillä muuttui, ja lopulta Juntunen koki, ettei Kemiralla ollut enää tarjota hänelle järkevää urapolkua.

– Kemiran jälkeen kävin konepajalla kokeilemassa vanhaa hitsarin ammattia, mutta en enää innostunut siitä ja lähdin Rajamäelle Teknoksen maalitehtaalle kunnossapitohommiin.

Vuoden siellä työskenneltyään Juntunen huomasi jälleen olevansa työpaikkansa pääluottamusmies.

– Johtuu varmaan siitä, että jotenkin en pysty sietämään epäoikeudenmukaisuutta ympärilläni.

Jo Kemiran aikoihin Juntunen oli huomannut Humanistisen ammattikorkeakoulu HUMAKin yhteisöpedagogin työyhteisökehittäjän opinnot. Muutettuaan Rajamäelle hän haki sinne opiskelemaan.

– Ajattelin heti, että opintojen idea on loistava, koska niissä pysyy hyödyntämään sitä suurta kokemusta ja osaamista mitä luottamushenkilötehtävistä saa.

TYÖELÄMÄN MUUTOKSET TUTUKSI

Luottamushenkilöt joutuvat perehtymään laajasti monenlaisiin asioihin, ja usein heille kehittyy voimakas ymmärrys sekä työyhteisön että muutosten dynamiikasta. Lisäksi karttuu vuorovaikutus- ja viestintäosaaminen.

– He ovat myös tottuneet neuvottelemaan sekä edustamiensa työntekijöiden että työnantajien kanssa, ymmärtävät tosi paljon työsuhdeasioista, työsuojelusta ja pystyvät arvioimaan ja analysoimaan erilaisia prosesseja, HUMAKin lehtori Sikke Leinikki kertoo. Leinikki toimii yhteisöpedagogin koulutusohjelman työyhteisökehittäjän suuntautumisvaihtoehdon lehtorina.

–   Opettelemme esimerkiksi ymmärtämään, miten erilaiset työelämän muutokset vaikuttavat organisaatioihin ja miten ongelmia ratkotaan yhdessä. Iso osa opiskelijoista toimii luottamushenkilöinä tai henkilöstöpäälliköinä tai haluaa sellaiseksi ryhtyä.

TYÖ JA TEKIJÄ MUUTTUVAT

Aina luottamushenkilöt eivät ymmärrä sitä valtavaa pääomaa, jota heille luottamustehtävästä kertyy. Omasta ammatista työntekijöille kehittyy sekä koulutuksen että työn tekemisen kautta tunne ammatillisuudesta ja osaamisesta. Henkilöstön edustajana kontakti omaan vanhaan ammatillisuuteen puolestaan pikkuhiljaa heikkenee, kun työpäivät kuluvat muissa tehtävissä.

Sikke Leinikki muistuttaa, että henkilöstön edustajien pitää yhtä lailla kasvaa uuteen ammatilliseen identiteettiin ja nähdä se työnä.

–  Tämä edellyttää tiettyä prosessia, mutta jos sitä ei ole käynyt omassa mielessään läpi niin sitä uutta osaamista ei ehkä tunnista.

Oman ammatillisen identiteetin muuttumisen lisäksi myös vanha työ saattaa muuttua luottamustehtävien aikana.

– Työntekijä saattaa pudota kehityksen kärryiltä eikä välttämättä enää kykene samalla tavalla hoitamaan vanhaa tehtäväänsä. Ja toisaalta samaan aikaan hän on saanut sellaisia uusia taitoja, joita olisi hirveän sääli heittää hukkaan palaamalla entiseen, Leinikki sanoo.

Näin kävi myös Tomi Juntuselle.

– Sinänsä tykkäsin aiemmista töistäni ja ensimmäisen luottamuspestin jälkeen hakeuduin takaisin hitsariksi, mutta yhteisökehittäjän työ jäi vähän kuin takaraivoon kytemään.

Leinikki muistuttaa, että henkilöstön edustajan tehtävien aikana usein myös työntekijän asema työyhteisöissä muuttuu.

– Riippuu organisaatiosta, miten luottamushenkilöihin suhtaudutaan. Aina se ei ole arvostavaa tai rakentavaa. Voi myös olla, että luottamushenkilön uraa ei enää haluta edistää luottamustehtävän jälkeen ja sen takia hän joutuu hakeutumaan muualle.

UUSI URAPOLKU LUOTTAREILLE

Työelämäkehittäjän opinnot tarjoavat luottamushenkilöille mahdollisuuden uudenlaiseen urapolkuun.

– Opinnoista saa myös luottamustehtävään uusia taitoja, jotta osaa muokata työtä ja työyhteisöä entistä paremmin siihen suuntaan, joka on sekä itselle että muille työntekijöille merkityksellinen, Sikke Leinikki kertoo.

Yhteisöpedagogin työyhteisökehittäjän tutkinto on alempi ammattikorkeakoulututkinto. Opinnot sisältävät muun muassa osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamista, vuorovaikutusta ja viestintää, henkilöstöhallinnon erilaisia prosesseja kuten rekrytointia, työsuhteeseen liittyviä asioita, työlainsäädäntöä, työturvallisuutta, työsuojelua, työhyvinvointia sekä erilaisia työyhteisön kehittämismenetelmiä.

– Lisäksi on talousoppia, innovointia ja liiketaloutta, jos haluaa lähteä yrittäjäksi ja tietysti kieliopintoja.

Opiskella voi joko hakeutumalla tutkinto-opiskelijaksi pääsykokeiden kautta tai suorittamalla ensin opintoja avoimen ammattikorkeakoulun puolella ja sitä kautta siirtyä tutkinto-opiskelijaksi. Myös ammattiliitot lähettävät jäseniä avoimen puolen kursseille.

Lisäksi Kiljavan opistolla on syksystä 2020 lähtien ollut kymmenen opiskelijan kiintiö, jota pitkin se voi saada pitkän linjan luottamushenkilöitä ja henkilöstön edustajia tutkinto-opiskelijoiksi.

– Opiskelijat suorittavat Humakin väyläopintoja Kiljavan opiston järjestämän tutoroinnin avulla, jonka jälkeen heillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet ja valmiudet päästä Humakiin tutkinto-opiskelijoiksi, Tomi Juntunen kertoo.

Leinikki toivoo, että myös muut vapaan sivistystyön oppilaitokset lähtisivät mukaan yhteistyöhön, sillä vaikka opintokeskukset kouluttavat luottamushenkilöitä ja muita toimijoita, niiden opinnot eivät kuitenkaan anna virallista pätevyyttä. HUMAKin opinnoista sen saa ja vapaan sivistystyön opintoja pystyisi hyödyntämään työyhteisökehittäjän tutkinnossa.

MONTA NÄKÖVINKKELIÄ SAMAN ASIAAN

Tomi Juntusen yhteisöpedagogin opinnot ovat lopputyötä vaille valmiit. Kesken opintojen hän vaihtoi myös työpaikka ja siirtyi vuoden 2019 alussa maalitehtaan kunnossapitohommista Kiljavan opistolle kouluttajaksi.

– Vedän luottamusmiesten perus- ja jatkokursseja ja koulutan tuottavuuden ja hyvinvoinnin teemoista sekä järjestöpuolen neuvottelutaidoista. Lisäksi vedän jonkun verran työsuojelukursseja.

Omaa opiskelu- ja luottamusmieskokemusta Juntunen pystyy käyttämään hyödyksi omien opiskelijoidensa eteenpäin ohjaamisessa.

– Itselleni tärkein anti opinnoissa on ollut se, että olen oppinut kyseenalaistamaan asioita, hakemaan oikeaa tietoa luotettavista lähteistä ja karsimaan oleellisen epäoleellisesta. Lisäksi pystyn peilaamaan omaa kokemusta esimerkiksi työlainsäädäntöön liittyvissä asioissa, mitä laki sanoo ja miten asiat menevät oikeassa elämässä.

Juntusen mielestä jokaiselle olisi hyötyä työlainsäädännön tuntemisesta ja tämän päälle voi rakentaa syvällisempää työlainsäädännön tuntemusta, neuvotteluvuorovaikutustaitoja ja yritystalouden tuntemusta.

– Kun hallitsee perusasiat ja on näitä taitoja käyttänyt työelämässä, niin looginen jatkumo on se, että alkaa kehittämään työelämää sen jälkeen, kun ymmärtää työelämään liittyvät lainalaisuudet.

– Tuottava työpaikka on aina myös yhdessä kehitetty työpaikka. Jos joko työntekijä- tai työnantajapuoli jarruttaa kehittämistä, ei uusia tuottavuusinnovaatiotakaan kovin helposti synny.

Natasha Petrell
Kuva: Istockphoto

Share on facebook
Share on twitter
Share on email
Share on print

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Vastaava toimittaja Ilkka Vuorikuru
aikamerkki@tsl.org

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media