Disinformaatio leviää helposti esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä.

Salaliittoteoriat ovat Suomessa tuontitavaraa

Suurin osa Suomessa kiertävistä valeuutisista ja salaliittoteorioista on peräisin ulkomailta. Niitä levittävät sosiaalisessa mediassa muodostuneet samanmielisten yhteisöt, mutta toisinaan disinformaation tehtailu on ammattimaista.

Donald Trumpin vaalipetosväitteet, Yhdysvalloista Suomeen rantautunut QAnon, ympäri maailmaa risteilevät uskomukset koronavirusrokotteiden vaarallisuudesta. Globaalissa maailmassa salaliittoteoriat, valeuutiset ja disinformaatio leviävät vaivatta kulttuurista toiseen erityisesti sosiaalisen median kautta.

Faktantarkistuspalvelu Faktabaarin mukaan disinformaatio on viesti, jossa informaatiota on tietoisesti vääristelty ja manipuloitu tarkoituksena tuottaa haittaa jollekin taholle. Motiivi disinformaation levittämiselle voi olla ideologinen, poliittinen, henkilökohtainen tai taloudellinen.

– Disinformaatio ei voi olla vahingossa tuotettua, mutta sitä voi kyllä jakaa vahingossa eteenpäin. Usein valeuutisista häivytetään tiedon alkuperä, ja niitä julkaistaan uutismediaksi naamioiduilla sivustoilla, kertoo Faktabaarin vastaava toimittaja Petra Piitulainen-Ramsay.

Vain pieni osa Suomessa kiertävästä disinformaatiosta on kotimaisesti tuotettua, selviää Faktabaarin julkaisemasta Informaatiohäiriöiden kotimaisilla jäljillä -raportista. Sen mukaan disinformaatio leviää Suomessa maltillisesti, pääosin laitaoikeistoon kallellaan olevien tahojen toimesta. Salaliittoteorioihin liittyviä postauksia jaetaan ahkerasti esimerkiksi Avoin Tilannehuone -fb-ryhmässä.

Tarkkaa tietoa siitä, mitä tahoja esimerkiksi suomeksi käännettyjen valeuutisten takaa löytyy, ei kuitenkaan ole.

– Suomessa tuntuu, että tämä keskustelu on vahvasti värittynyt Venäjän kautta. On selvää, että Venäjällä on sormensa pelissä, ja sillä on intressejä aiheuttaa hämmennystä ja jakaantumista EU:n sisällä. Mutta sitä, kuinka paljon Venäjä sorkkii Suomen digitaalista ympäristöä, pitäisi tutkia tarkemmin, Piitulainen-Ramsay sanoo.

SOME SALALIITTOTEORIOIDEN KASVUALUSTANA

Bellingcat-kansalaisjournalistiverkoston perustajalle Eliot Higginsille Venäjän disinformaatio on tuttua. Bellingcat on muun muassa todistanut internetistä löytyvien kuvien, videoiden ja muiden tietojen avulla, että Ukrainassa vuonna 2014 alas ammutun MH17-lentokoneen pudottanut ohjus kuului Venäjän asevoimille.

Higginsin mukaan salaliittoteorioiden leviämisessä ei yleensä kuitenkaan ole kyse Venäjän vaikutusyrityksistä vaan yhteisöistä, joita sosiaalisessa mediassa luonnostaan syntyy, kun virallisen totuuden ja auktoriteetit haastavat ihmiset löytävät toisensa.

Higginsin mukaan ihminen voi aluksi olla huolissaan esimerkiksi koronarokotteen turvallisuudesta, ja päätyä vaihtoehtoisen lääketieteen nettisivuille. Kun siellä viettää riittävästi aikaa, saattaa vähitellen alkaa epäillä kaikkien rokotteiden turvallisuutta. Lopulta päädytään uskomaan, että Bill Gates asentaa rokotuksen yhteydessä ihmiseen mikrosirun.

– Venäjä kyllä hyödyntää ilmiötä omiin tarkoitusperiinsä vahvistamalla jo olemassa olevien yhteisöjen viestiä, Higgins sanoo.

Vaikka systemaattisia disinformaatiokampanjoita on olemassa, on ongelman ydin Higginsin mukaan toisaalla.

– Nämä ihmiset näkevät itsensä totuuden etsijöinä. He eivät myöskään toimi mitenkään salassa, Higgins sanoo.

TARINOISSA ON VAARANSA

Tarinatalous on someaikana yleistynyt huomiotalouden muoto, jossa omalle viestille saadaan näkyvyyttä yksilöiden kokemukseen perustuvien kertomusten avulla.

– Tarinat leviävät somessa helposti, sillä ne herättävät tunteita ja jäävät mieleen, viime vuonna päättyneen Kertomuksen vaarat -projektin tutkija Samuli Björninen sanoo.

Tarinoita voi käyttää monenlaisiin tarkoitusperiin. Somessa laajalle leviävää yksittäiskokemusta voidaan pahimmillaan käyttää esimerkkinä, jonka pohjalta vaaditaan toimenpiteitä – vaikka tarinan todenperäisyyttä ja edustavuutta voi olla mahdoton osoittaa.

Myös salaliittoteorioita pönkitetään usein yksilön kokemukseen perustuvilla kertomuksilla. Alkuperältään hämäriä tarinoita esimerkiksi rokotuskomplikaatioista päätyy Suomeen muun muassa Yhdysvalloista.

Björnisen mukaan ulkomaisen alkuperän huomaa esimerkiksi siitä, että tarinoissa näkyy Suomen mediakenttää huonosti kuvaava jyrkkä jako konservatiiviseen ja liberaaliin mediaan.

– Toisaalta salaliittoteorioilla myös selitetään, miten maailma toimii. Ihmiset tuntuvat usein elävän eri todellisuuksissa juuri siksi, että isot, selittävät kertomukset maailmankuvien takana poikkeavat rajusti toisistaan, Björninen sanoo.

Kertomuksia käännetään systemaattisesti suomeksi esimerkiksi erilaisissa vaihtoehtomedioissa, useimmiten amatöörien toimesta. Kyse voi kuitenkin olla myös vahingosta.

Björninen kertoo esimerkin suomalaisesta lääkäristä, jonka käyttämä tarina asiakkaiden kasseihin mietelauseita piilottavasta ostostenpakkaaja-Jonista paljastui Yhdysvalloissa yleisesti kiertäväksi inspiraatiotarinaksi.

– Monelle tarinan todenperäisyydellä ei ole kuitenkaan merkitystä, jos kertomuksen opetus tuntuu oikealta, Björninen sanoo.

Jenni Meronen
Kuva: Istockphoto

Lue lisää:

Faktabaari
Bellingcat
Kertomuksen vaarat
Kansainvälisen faktantarkistusverkoston tietokanta koronavirukseen liittyvistä vääristä väitteistä

Share on facebook
Share on twitter
Share on email
Share on print

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Vastaava toimittaja Ilkka Vuorikuru
aikamerkki@tsl.org

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media