Työaikapankkijärjestelmä on antanut saksalaistyöntekijöille entistä paremmat mahdollisuudet sovittaa yhteen työ ja vapaa-aika.

Saksasta ei kannata ottaa mallia

Työelämän uudistaminen Saksan malliin lisäisi köyhyyttä ja ajaisi naiset ahtaalle, sanoo Saksan tilanteeseen perehtynyt Kari Kinnunen. Sikäläisiä työaikapankkeja kannattaa kuitenkin tutkia tarkemmin.

Saksan talouden vahva veto ja yritysten hyvä kilpailukyky ovat kirvoittaneet Suomessakin kannanottoja, joiden mukaan työelämän uudistuksissa olisi otettava mallia Saksasta.

Saksalaiseen työmarkkinajärjestelmään pitkään perehtynyt Kari Kinnunen tyrmää ajatuksen – etenkin jos asiaa katsoo palkansaajan kannalta.

– Saksan esimerkin seuraaminen johtaisi eriarvoisuuden kasvuun työmarkkinoilla, Kinnunen tiivistää.

Saksan työelämän uudistukset alkoivat vuosituhannen vaihteessa Gerhard Schröderin demarivetoisen hallituksen aikana. Niin sanotut Hartz-lait leikkasivat ansiosidonnaisen työttömyysturvan kahdesta vuodesta vuoteen, asettivat työttömille töiden vastaanottopakon ja nostivat eläkeikää asteittain.

TALOUSIHMEELLÄ ON KÄÄNTÖPUOLENSA

Uudistusten keskeisenä tavoitteena oli vähentää julkisia menoja ja työnantajien sivukuluja. Saksalaisyritysten kilpailukykyä suhteessa kilpailijamaihin nostivat myös maltilliset palkankorotukset, joihin ammattiliitot sitoutuivat useiksi vuosiksi.

Etenkin Saksan vientiteollisuus hyötyi uudistuksista. Julkisen talouden paineita puolestaan helpotti, kun työttömyys aleni vuosikymmenessä kymmenestä prosentista viiteen.

Kari Kinnunen huomauttaa kuitenkin, että tarkempi tarkastelu paljastaa uudistusten karun puolen.

– Kokoaikatyössä olevien osuus työvoimasta ei ole noussut. Korkea työllisyys perustuu ennen muuta matalapalkkaisiin töihin, joista valtaosa on osa-aikaisia pestejä palvelualoilla.

Uudistusten yksi tavoite oli, että pätkä- ja osa-aikatyöt olisivat esimerkiksi nuorille tie kokoaikaisiin työsuhteisiin. Kinnusen mukaan näin ei ole kuitenkaan käynyt.

– Järjestelmä toimii yhtä huonosti kuin Vantaanjoen kalaportaat, joita pitkin lohet eivät pääse nousemaan.

NAISILLA EDESSÄ KÖYHÄ VANHUUS

Erityisen huolissaan Kari Kinnunen on sukupuolten välisen epätasa-arvon kasvusta.

Naisten asema Saksan työmarkkinoilla on ollut jo aiemmin Pohjoismaita heikompi muun muassa kulttuurisista syistä. Lisäksi verojärjestelmä ja kunnallisen päivähoidon puute eivät ole kannustaneet naisia työelämään.

– Myös työmarkkinoilla naisten asema on heikentynyt. Lähes puolet heistä tekee osa-aikatyötä, keskimäärin 18 tuntia viikossa. On selvää, ettei tällaisista töistä juuri eläkettä kerry, etenkin kun naisia on paljon töissä matalapalkkaisilla palvelualoilla.

Kinnunen sanoo, että miljoonilla saksalaisnaisilla on edessään köyhä vanhuus. Naisten keskimääräinen eläke jää selvästi alle 1000 euron kuukaudessa.

NÄLKÄPALKKA AJAA SOSIAALILUUKULLE

Myös yhä useammat miehet joutuvat tekemään osa-aikatöitä tai ottamaan vastaan niin sanotun minijob-työn, jossa voi ansaita sosiaaliturvan päälle 450 euroa kuukaudessa verottomana.

– Minijob-töitä tekee kuusi miljoonaa saksalaista, mikä on 15 prosenttia koko työvoimasta. Tällaista nälkäpalkkaa ja kurjuutta en toivoisi koskaan Suomeen.

Tämän vuoden alussa Saksassa astui voimaan lakisääteinen minimipalkka, joka on 8,50 euroa tunnissa. Kinnunen ei usko uudistuksen vähentävän köyhyyttä, sillä minimipalkalla kuukausiansiot jäävät alle 1300 euron.

– Miljoonat saksalaiset joutuvat hakemaan jatkossakin sosiaalitukea, koska palkalla ei elä. Kinnusen mukaan Saksan työmarkkinoiden kahtiajaon syveneminen näkyy vuosien 2000–2012 palkkatilastoissa.

– Eniten tienaavan kymmenyksen palkat nousivat 15 prosenttia, kun taas vähiten ansaitsevan kymmenykset tulot putosivat neljä prosenttia.

TYÖAIKAPANKIT TOIMIVAT

Kari Kinnunen on Työväen Akatemian entinen rehtori, ja hän on tehnyt selvityksiä Saksan työelämän muutoksista muun muassa Metalliliitolle ja Ammattiliitto Prolle. Hän on vuosien varrella luonut laajan verkoston saksalaisiin tutkijoihin ja ammattiliittoihin.

Yhdessä asiassa Kinnunen kehottaa ottamaan mallia Saksasta. Sikäläiset työaikapankit ovat hänen mielestään erinomainen järjestely, josta hyötyvät niin työntekijät, yritykset kuin yhteiskuntakin.

– Työaikapankkijärjestelmä on parantanut tuottavuutta. Se antaa myös työntekijöille entistä paremmat mahdollisuudet sovittaa yhteen työ ja vapaa-aika.

Työaikapankissa työntekijä voi säästää työtunteja ja pitää ne myöhemmin vapaina työpaikkakohtaisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti. Työaikapankkien ansiosta yritykset voivat tasoittaa kausivaihteluita ja hallita näin työvoimakuluja.

Kinnunen huomauttaa, että järjestelmä osoitti toimivuutensa vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa.

– Saksan bruttokansantuote romahti yhden vuoden aikana seitsemän prosenttia. Tämä ei kuitenkaan lisännyt työttömyyttä, mikä oli osittain työaikapankkien ansiota.

 

Matti Remes
Kuva: iStockphoto.com

Lue lisää:

Kari Kinnusen tutkimus Saksan työelämän kehityssuunnista

 

Download PDF

1 ajatus aiheesta “Saksasta ei kannata ottaa mallia”

  1. Hannu Taavitsainen

    Saksasta kannattaa ottaa mallia monessakin suhteessa. Työelämäuudistukset ovat vain yksi osa Saksan menestyksen perustana olevaa uudistuspolitiikkaa – ja työelämässäkin tehdään tavattomasti kehittämistyötä, josta Suomessa kannattaisi poimia virikkeitä. Saksa aloitti yhteiskuntansa laajat reformit jo 1990-luvulla, kun kalliiksi tulleen Saksojen yhdistymisen jälkeen maa ajautui vaikeuksiin. Puhuttiin Saksasta ’sairaana miehenä’, mutta Saksa ei kuitenkaan ollut niin ’sairas’ kuin väitettiin, vaan kärsi raskaasta jälleenyhdistymisen taakasta ja maailmantalouden 90-luvun alun vaikeuksista (jotka Suomessa johtivat syvään lamaan) sekä globalisaatiosta, johon Saksallakin oli vaikeuksia sopeutua. 1990-luvun lopulla vientiä ryhdyttiin tukemaan aiempaa voimaperäisemmin Saksassa ja maan aluepolitiikkakin alistettiin viennin tueksi. Lisäksi vietiin läpi laajat metropoliuudistukset. Tultaessa yöelämäuudistusten (Hartz-refromit I-IV) vaiheeseen oli jo viennin perusta aiempaa vahvempi eli työelämäuudistukset eivät vientimenestystä yksinään selitä Saksassa. Hartz-reformeja toisaalta ylistetään ja toisaalta moititaan aiheetta ilman kovin tarkkaa perehtymistä saksalaiseen yhteiskuntaan. Suomessa työväestön etuja ajavien ei tulisi ’demonisoida’ Saksaa vaan pyrkiä syvällisesti ymmärtämään reformipolitiikan KOKONAISUUTTA sekä uudistusten hyötyjä yhteiskunnalle ja palkansaajille. Ilman laajaa uudistuspolitiikkaansa Saksa ei olisi kyennyt nousemaan 1990-luvulla alkaneista vaikeuksista. Tällä hetkellä palkat nousevat Saksassa vahvasti (suuntaa antavalla metallialallalla / IG Metall 3.4 %), vähimmäispalkat nousevat (keskitaso ylittänyt 10 euroa/tunti), työttömyys on alhaista (suhteellisesti puolet pienempää kuin Suomessa, jossa työttömiä on jo puoli miljoonaa, kohta 10 prosenttia työvoimasta), oppisopimuskoulus laajenee voimakkaasti.. Suomessakin työväen puolustajien tulee ottaa aktiivisempi ote yhteiskuntamme ennakkoluutottomaan uudistamiseen. Saksaa ei tule tarkastella ’suomalaisten silmälasien läpi’ vaan tunnistaa Saksan erityispiirteet ja kiistämätön menestys viimeisten 10 – 20 aikana.
    Hannu Taavitsainen
    Saksan malleihin perehtynyt kaupunkitutkija ja vapaa toimittaja
    PS. Lisätietoa Saksan menestyksestä: Urbanismisäätiö, osoite http://www.urbanismisaatio.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media