– Koskaan ei voi tietää, mitä ruokaa tulee ja kuinka paljon, Eeva Lehtineva sanoo.

Ruokahävikistä tuli kansalaistoimintaa

Ei leipäjonoja, vaan yhteisöllisyyttä ja kunnioitusta. Hävikkituotteet muuttuvat Vantaalla ilmaisiksi aterioiksi.

Yhteinen pöytä alkoi Vantaan kaupungin ja Vantaan seurakuntayhtymän hankkeena vuonna 2015, mutta siitä tuli pysyvä toimintatapa. Nyt se tarjoaa työpaikkoja, yhteisöllisyyttä ja ilmaisaterioita sekä kaupoille järkevän tavan päästä eroon hävikistä.

Yhteisödiakoni Eeva Lehtinevan mukaan ruoka-avulle etsittiin parasta toteutustapaa jo Vantaan sosiaalifoorumissa vuonna 2005.

– Siellä todettiin, että ruokajonot eivät vastaa sitä mitä toivotaan. Haluttiin tehdä hävikistä kansalaistoimintaa, Lehtineva kertoo.

Yhteinen pöytä -verkostoon kuuluu noin 30 ruokahävikin lahjoittajaa, kauppoja, elintarviketehtaita ja tukkuja. Vastaanottavina tahoina on noin 35 ruoka-apua jakavaa järjestöä, kaupungin asukastilaa ja seurakuntaa, jotka valmistavat hävikkituotteista ilmaisia aterioita sekä jakavat ruokaa vähävaraisille vantaalaisille.

Esimerkiksi Katulähetyksen tilassa Korson kirkolla pöydät on katettu kauniisti, ja vapaaehtoiset tarjoilevat pöytiin alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Ruokailijat voivat rauhassa istua ja jutella tuttujensa kanssa – ja ehkä saada uusiakin ystäviä.

Toimintaa ohjataan Vantaan kaupungin hävikkiterminaalissa. Siellä työllistettyjä on aina paikalla 10–12 ja vapaaehtoisia viikoittain 5–10. Terminaalissa työskentelevät myös palveluesimies Hanna Kuisma, yhteisödiakoni Eeva Lehtineva sekä hävikkiterminaalin koordinaattori Laura Tuomi, joka restonomina hallitsee myös ruokaturvallisuuden.

HÄVIKKIKOKIT RATKAISEE ONGELMIA

Eeva Lehtineva edustaa Vantaan seurakuntayhtymää. Hänen vastuullaan on vapaaehtoistoiminta, kansalaistoiminta ja verkostotyö.

– Kierrän paljon verkostossamme eli ruoka-apua vastaanottavassa päässä. Mietimme yhdessä, miten voimme parhaiten auttaa vähävaraisia ja yksinäisiä.

Yhteisen pöydän yksi vaikuttajaryhmä on Hävikkikokit, johon kuuluu sekä seurakuntien vapaaehtoisia että ammattikokkeja. He ideoivat nopeasti, miten yllättävätkin ruoka-aineyhdistelmät voidaan hyödyntää aterioina. Nopeus on valttia, koska hävikkiruoka on elinkaarensa loppupäässä.

– Hävikkikokeissa on loistavia ruoka-alan osaajia, jotka ratkaisevat ongelmia ja luovat uusia käytäntöjä. Kerran tuli iso määrä sinappijauhetta, kerran ylenmäärin kermaa. Mutta mikään ei jäänyt käyttämättä, Lehtineva muistelee.

Yksi osaaja on Terminaalissa työskentelevä Aila Korp. Hän tuli taloon keittiöapulaiseksi työkokeilun kautta kaksi vuotta sitten.

– Olin sitä ennen ollut kolme vuotta työttömänä ja kyllästynyt kotona oloon.

Kokeilun jälkeen Korp jatkoi palkkatukityönä. Kun jakso oli loppumassa, hänelle tarjottiin mahdollisuutta opiskella ammattiin oppisopimuksella. Opiskelupaikka järjestyi Edupolissa. Vuoden kuluttua Korp valmistuu suurtalouskokiksi.

– Olen nyt 52-vuotias, ja saan tätä kautta ammatin, se on ihan ykkösjuttu!

KYLMÄKETJU EI KATKEA

Ruoka-avun mahdollistajia ovat lahjoittajat: kauppaketjut, elintarviketehtaat, myymälät ja leipomot. Osa eristä tulee päivittäin, esimerkiksi Apetitilta ja osa viikoittain, esimerkiksi Arlalta. Muutaman kerran vuodessa ruokaa toimittavat esimerkiksi HK ja Fazer.

HOK-Elannon laatu- ja ympäristöpäällikkö Satu Kattilamäki oli mukana jo suunnitteluvaiheessa. Hänen mukaansa Yhteinen pöytä on ainutlaatuinen Suomessa.

– Meillä on sen lisäksi lähes 80 muutakin hävikin vastaanottajaa, mutta ei toista, joka auttaisi näin monella tavalla.

Kun Vantaan kaupunki vuonna 2014 palkkasi Hanna Kuisman rakentamaan ruoka-avulle uutta yhteisöllistä konseptia, Kuisma sai hyödyllistä tukea Satu Kattilamäeltä.

– Sparrasin Hannaa asioissa, jotka on otettava huomioon logistiikan suunnittelussa, elintarvikkeiden kuljetuksessa ja säilytyksessä sekä mitä myymälän prosesseissa tapahtuu ennen ruoan hakua.

Hävikkiruokaa on monenlaista: säilykkeitä, kylmäsäilytettäviä tuotteita, tuoreita kasviksia ja leipää, kaikki vaativat omat lämpötilansa ja säilytystapansa. Heti alussa oli tärkeää varmistaa kylmäketjun katkeamattomuus, ja että myymälöissä tiedetään tarkkaan, koska ruoka noudetaan.

– Myymälöissä ei ole erillisiä tiloja lahjoitettaville ruoille. Niiden pitää löytyä esimerkiksi kylmiöstä aina samasta paikasta niin, ettei hakija vahingossa ota myytäväksi tarkoitettua ruokaa, Kattilamäki havainnollistaa.

HÄVIKKIÄ EI VOI ENNAKOIDA

Kun Eeva Lehtineva tuli mukaan Yhteiseen pöytään syksyllä 2015, hävikkiä tuli vain 3 000 kiloa viikossa.

– Jouluun mennessä se oli kasvanut 15 000 kiloon. Nyt jaettavaa tulee viikoittain noin 35 000 kiloa.

Myös toiminta on laajentunut nopeasti. Alussa pärjättiin yhdellä autolla, nyt käytössä on yksi tavallinen pakettiauto ja kaksi kylmäkuljetusautoa.

Etukäteen ei voi koskaan tietää, mitä ruokaa tulee ja kuinka paljon. Satu Kattilamäki ei lupaa muutosta tilanteeseen. Jos kaupat tietäisivät, mitä tuotetta jää yli, sitä osattaisiin tilata sopivasti. Kaupan tavoitehan on, että hävikkiä ei tule.

– Mutta sitä tulee silti, koska emme voi lähteä siitä, että viimeinen asiakas ottaa hyllystä viimeisen tuotteen. Ruoan arvostuksen näkökulmasta on tärkeää, että hävikistä tehdään hyvää ruokaa, ja se syödään.

Teksti ja kuva: Tiina Pelkonen

 

Lue lisää

Yhteinen pöytä

 

Download PDF

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media