Pirstoutumisen aika

Tuorein eduskuntavaalitulos on sikäli huono, ettei se tarjoa selvää suuntaa tulevaisuuteen, kirjoittaa Tapio Bergholm Näkökulmassa.

Poikkeuksellisen huonoilla ääniosuuksilla ja kansanedustajamäärillä pääsi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kolmen suurimman puolueen joukkoon. Suuri ansio tästä oli sillä, että useat äänestäjät antoivat tukensa poliittisille ryhmille, jotka saivat yhden tai ei yhtään kansanedustajaa Arkadianmäelle.

HALLITUKSEN VOITTO VAI TAPPIO

SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto saattoivat riemuita roimista vaalivoitoista, mutta eduskuntaenemmistöä ei näillä puolueilla ole. Nämä oppositiopuolueet lähtivät vaaleihin niin pitkältä takamatkalta, ettei keskinkertainen vaalivoitto tuo hegemoniaa.

Eduskunnan hajanainen, mutta runsas porvarienemmistö tulee muovaamaan politiikan sisältöjä myös tulevalla vaalikaudella. Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus muodostivat vuonna 2015 Juha Sipilän hallituksen, jota tuki 124 kansanedustajaa. Näissä vaaleissa nämä hallitusvastuun kuluttamat puolueet saivat 108 paikkaa. Sipilän hallituksen perustajapuolueista vain Keskusta menetti paikkoja.

Juha Sipilä ja Petteri Orpo kantavat raskaan vastuun siitä, että jatkoivat hallitustaivalta Sinisen Tulevaisuuden kanssa. Näin he antoivat Perussuomalaisten naamioitua vuoden 2019 vaaleissa porvarihallituksen oppositiovoimaksi. Halla-aho otti ilon irti tuosta etuoikeudesta. Hallitukseen jääneet puolueet joutuivat tyytymään vain 69 kansanedustajaan.

SININEN UNI

Pettäjän tie on tuskainen käy harhaan, lauloi tangotaitaja Taisto Tammi aikoinaan. Laulun sanat kiteyttävät Sinisen Tulevaisuuden lyhyen pyrähdyksen suomalaisessa puoluepolitiikassa. Tämä puolue ei ole saanut yksissäkään eduskuntavaaleissa yhtään paikkaa. Kyse on hämmästyttävästä saavutuksesta puoluehajaannuksien sirpalepuolueiden surullisissa vaiheissa.

SDP:n hajaannuksesta vuonna 1959 syntynyt Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto onnistui saamaan vuosien 1962 ja 1966 vaaleissa läpi omia kansanedustajia. Suomen Maaseudun Puolueesta omille teilleen lähtenyt Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue onnistui vuoden 1975 eduskuntavaaleissa saamaan yhden edustajan paikan. Hän siirtyi kesken vaalikauden Keskustapuolueen riveihin.

SUURTEN PUOLUEIDEN ALAMÄKI

Suurten puolueiden yhteenlaskettu kannatus on sulanut vuoden 2011 vaalien jälkeen. SDP, Perussuomalaiset, Kokoomus ja Keskusta ovat kaikki menettäneet kannatusosuuttaan tuon vuoden vaalituloksesta. Näissä vaaleissa vain SDP lisäsi kannatustaan vuoden 2015 vaaleihin verrattuna. Se ylsi vaalivoittoon nostamalla kannatustaan vaivaiset 1,2 prosenttiyksikköä.

Suurten puolueiden yhteenlaskettu kannatuksen menetys vuosien 2015 ja 2019 vaaleissa on peräti 8,4 prosenttiyksikköä. Vihreät, Vasemmistoliitto, RKP ja Kristillisdemokraatit ovat pystyneet saamaan tästä potista kannatuksen lisää vain 4,4 prosenttiyksikköä. Vain Vihreät ovat pystyneet nostamaan jatkuvasti kannatustaan, joka vuonna 2011 oli 7,3 % ja näissä vaaleissa jo 11,5 %.

Vihreät eivät vielä nousseet suurten puolueiden joukkoon, koska vain SDP onnistui menettämään enemmän mielipidekannatustaan viimeisen kampanjakuukauden aikana. SDP:n pudotus mielipidetiedostelujen huipulta oli noin 3,3 prosenttiyksikköä ja Vihreiden jopa 2,5 prosenttiyksikköä. Pekka Haaviston epäonnistumisesta eivät lehdet juuri kirjoitelleet, kun Antti Rinteen suoritus täytti lehtien palstat.

PIRSTOUTUMISEN YDIN

Näissä vaaleissa ennätysmäärä puolueita jäi vaille kansanedustajan paikkaa. Liike nyt teki läpimurron yhdellä yksinäiseksi jääneellä kansanedustajalla, mutta Sinisen Tulevaisuuden seurana oli runsas joukko puolueita, jotka eivät olleet lähelläkään eduskuntapuolueeksi muuttumista.

Parlamentin ulkopuolelle jääneiden puolueiden, yhteislistojen ja valitsijayhdistysten kannatus on noussut nopeasti. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa näiden mikropuolueiden ääniosuus oli vain kaksi prosenttia. Näissä vaaleissa rannalle jääneiden yhteenlaskettu kannatus nousi jo 3,8 prosenttiyksikköön.

SDP HUKKASI VOITON AVAIMET

SDP oli poikkeuksellisen hyvin valmistautunut tuleviin eduskuntavaaleihin. Puolue julkaisi syksyllä 2018 ja talvella 2019 erityisohjelmia niin tiiviiseen tahtiin, että ahkerimmatkin politiikan seuraajat ja työteliäimmät toimittajat alkoivat voihkia asiatekstin runsautta. Huolellinen työ tarjosi tukevan kivijalan varsinaiselle vaaliohjelmalle.

Ohjelmatyöhön oli innovatiivisesti mobilisoitu kokeneita asiantuntijoita ja puolueen tuoreimpia jäseniä. SDP:n tulevaisuusohjelma edustaa toiveikasta optimismia. Ohjelman konkreettiset linjaukset viestivät, että poliittisin päätöksin on mahdollista tehdä oikeudenmukaisempi, dynaamisempi, tasa-arvoisempi ja ympäristöllisesti kestävä yhteiskunta.

Tulevaisuusohjelma on harkittu kokonaisuus. SDP:n johdolla ja ehdokkailla oli hyvä käsikirjoitus, jolla kirmata vaalitantereille. Valitettavasti kävi niin, että puheenjohtaja Antti Rinteen tapa kertoa SDP:n tulevaisuustavoitteista ei juuri korostanut puolueen ohjelmallisen kokonaisuuden harkittua logiikkaa.

Tapio Bergholm
Itä-Suomen yliopiston Suomen historian dosentti

Download PDF

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media