Onko järkeä enää mitata työaikaa?

Moni on sitä mieltä, että kilpailukykysopimuksen mukanaan tuoma työajan lisäys oli tarpeeton eikä lisää tuottavuutta. Onko työajan mittaaminen edes järkevää? Tätä kysyy aivotutkija, professori Minna Huotilainen. Hänen mukaansa nykyiset työt eivät istu työajan käsitteeseen.

– Ihmisillä on edelleen vanhakantainen käsitys suorittavasta työstä. Emme kai kuvittele, että vaikkapa teollisessa tuotannossa Suomessa työntekijä käyttäisi vain käsiään eikä lainkaan aivojaan, Huotilainen sanoo.

Puuduttavia rutiineja varten on robotteja, tai työ teetetään kolmansissa maissa. Suomalainen koulutettu työvoima puolestaan tarkkailee laatua, kehittää tuotantomenetelmiä ja katsoo tulevaisuuteen. Aivot käsittelevät työasioita myös vapaa-ajalla – jopa yöllä ja unessa.

– Se ei ole pelkästään huono asia, se on aivojen ominaisuus.

Nykyisin työelämätaitoihin kuuluu osata rauhoittua ja palautua siitä, että työ kuormittaa mieltä myös vapaalla. Eihän sille oikeastaan enää voi mitään. Mutta jos työ ahdistaa, stressaa ja on ainoa tärkeä asia elämässä, se alkaa uhata terveyttä.

– Aivot tarvitsevat työstettävikseen muitakin kiinnostavia asioita kuin työ, esimerkiksi harrastus- ja perheasioita.

IHMISET HALUAVAT VAIKUTTAA

Työ ja vapaa-aika eivät sekoitu vain ajatuksissa. Kehittämispäällikkö Juha Antila SAK:sta kertoo, että ylemmistä toimihenkilöistä suurin osa ja muista toimihenkilöistä noin puolet on koko ajan tavoitettavissa. Yksityiselämään kohdistuva asiakaspaine lisääntyy koko ajan. Asiakkaat eivät katso, kuka on työvuorossa, jos heillä on puhelinnumero.

– Se on useimmiten ilmaista työtä, joka sataa työnantajan laariin. Suomalaiset työajat ovat eurooppalaisittain joustavat, mistä hyötyy ensisijaisesti työnantaja.

Esimerkiksi Ranskassa on säädöksiä, jotka estävät töiden tekemisen työajan ulkopuolella. Saksassa moni suuri yritys estää työsähköpostit tietyn kellonajan jälkeen, ja siellä moni joutuu jättämään työkännykkänsä työpaikalle.

– Me Suomessa emme vaadi näin jyrkkää suojelua. Haluamme vastavuoroisuutta eli jos työntekijä joustaa, pitää myös työnantajan joustaa. Ihmiset kaipaavat mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihinsa.

Antila on työryhmässä, joka valmistelee työaikalain kokonaisuudistusta. SAK ajaa työntekijöille nykyistä suurempaa mahdollisuutta vaikuttaa esimerkiksi vuorolistoihin.

– Jäsenistämme 40 prosenttia tekee vuorotöitä. Nykyisin työnantaja voi muuttaa jo sovittuja vuorolistoja, mikä aiheuttaa epävarmuutta.

Antilan mukaan käyttöön tulisi ottaa vuorojärjestelmiä, joissa työnantaja määrittäisi tarvittavan työvoiman määrän, mutta työntekijät voisivat näiden ehtojen sisällä vaikuttaa omiin vuoroihinsa.

PERUSTULON TOINEN PUOLI

Minna Huotilainen kysyy, miksi vain kokopäiväisten, vakituisessa työsuhteessa olevien työajasta ollaan huolissaan.

– Yrittäjien työajoista ei kukaan ole kiinnostunut! Entä useita eri osa-aikatöitä tekevät ja itsensä työllistäjät, joilla viikkotunteja voi kertyä paljon yli 40?

Juha Antila muistuttaa, että yrittäjien edunvalvontajärjestöt vastustavat kaikkea yrittäjien toimintaan kohdentuvaa valvontaa. Sen sijaan ammattiyhdistysliike pyrkii vaikuttamaan palkansaajien työoloihin riippumatta työsuhteen laadusta.

– Nykyhallitus ei kuitenkaan ole halukas parantamaan sosiaaliturvaa tai työntekijän asemaa. Hallituksen ainoa ele tähän suuntaan on ollut perustulokokeilu.

Ay-liike puolestaan ei halua perustuloa ensisijaiseksi toimeentulon lähteeksi. Silloin työnantajien ei enää tarvitsisi taata toimeentuloa, ja silpputyön teettäminen lisääntyisi nykyisestä.

NOLLA TUNTIA – EI TYÖTÄ OLLENKAAN

Kansalaisaloite vaati niin sanottuja nollatuntisopimuksia kokonaan kiellettäviksi. Niitä, joiden työsopimuksessa työajan alaraja on nolla, on noin 83 000. Ay-liike ei kuitenkaan vaadi ehdotonta vähimmäistyöaikaa.

– Silloin niiden nollatuntisopimuksilla työskentelevien, joilla nyt on keskimääräistä enemmän työtunteja, työaikaa todennäköisesti vähennettäisiin.

Ay-liikkeen ratkaisu on, että nollatuntilaisen keskimääräinen viikkotyöaika mitataan esimerkiksi puolen vuoden ajalta ja määritellään se sitten vähimmäistyöajaksi. Järjestely parantaisi myös tämän ihmisryhmän työttömyysturvaa.

– Nolla tuntiahan ei voi olla minkään työsuhteen ehto. Nollatuntilaisella ei ole minkäänlaista irtisanomissuojaa. Jos hän tuo esille jonkun epäkohdan työssä, työnantaja pääsee niin halutessaan hänestä eroon olemalla vain kutsumatta häntä töihin.

MEIJERIYHTIÖN TORPPARINA

Minna Huotilainen nostaa esiin vastentahtoisesti yrittäjästatukselle joutuneet, jotka ovat täysin riippuvaisia heitä työllistävistä yrityksistä. Esimerkiksi freelance-valokuvaajan ainoat työvälineet ovat kamera, läppäri ja puhelin.

– Hän voi joutua myymään työnsä liian halvalla, jolloin laskussa lukee 12 tuntia, vaikka todellisuudessa työhön meni 23 tuntia.

Juha Antilan esimerkkihenkilö on työskennellyt aiemmin palkkatyössä meijeriyhtiössä, mutta irtisanottu ja joutunut nyt entisen työnantajansa ”torppariksi”.

– Hän on ostanut meijeriauton, jolla ei voi tehdä muuttokeikkaa eikä mitään muutakaan kuin kuljettaa maitotuotteita.

Hän maksaa kalliin autonsa lyhennyksiä sillä vähällä, minkä keikoista saa. Hän ei saa sairasajan palkkaa, lomaoikeuksia eikä työterveyshuoltoa. Hän ei voi valita toimeksiantajiaan, eikä hänellä ole varaa kieltäytyä keikoista saati hinnoitella töitään itse.

– Tällaiset työsuhteet pitäisi luokitella palkkatyöksi, jolloin emoyhtiölle kuuluisi työnantajan velvoitteet.

KUKA TYÖAIKAA HALUSIKAAN LISÄTÄ?

Juha Antila palaa vielä kiky-sopimukseen.

– Ei se työajan lisäämisen tarve tullut työnantajaosapuolelta, vaan maan hallitukselta. Työnantajilla ei ole sellaista tarvetta, mutta kun heiltä kysyttiin, haluavatko he lisää ilmaista työtä, niin why not.

Antilan mukaan työnantajat haluavat lisää paikallista sopimista. Se on ay-liikkeen mielestä ongelmallinen asia, koska työpaikoilla neuvottelusuhteet eivät ole tasapainossa.

– Kun työehdoista sovitaan valtakunnallisesti tai liittotasolla, neuvottelijat ovat tasavahvoja. Mutta työpaikkatasolla lähes kaikki työntekijäryhmät ovat työnantajaan nähden alisteisessa asemassa.

Tiina Pelkonen
Kuva: Istockphoto

Download PDF

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media