Muovia ruokapöydässä

Mikromuovit ovat löytäneet tiensä Suomen puhtaisiin järvivesiin, merisuolaan ja ihmisten juomaveteen. Kuinka paljon sinä syöt muovia, ja mitä haittaa siitä on?

Yhä useammat suomalaiset ovat huolestuneita mikromuovista. Lehtijutut ovat paljastaneet pieniä muovipartikkeleita löytyvän maailmalla niin merenelävistä, merisuolasta kuin juomavedestä. Muovia on myös hengittämässämme ilmassa, sillä kotona oleva pöly koostuu muun muassa eri tekstiileistä irtoavista muovihiukkasista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Kiviranta toppuuttelee mikromuoveista syntynyttä kohua. Nykytiedon perusteella mikromuovit eivät aiheuta ihmiselle kovin suurta terveysuhkaa.

– Mikromuovit ovat vähintään sadan nanometrin ja enintään viiden millimetrin kokoisia. Sen kokoluokan partikkelit eivät imeydy ruoansulatuskanavassa, eivätkä niiden sisältämät tai niihin tarttuneet kemikaalit edusta kovin merkittävää osaa siitä kemikaalikuormasta, jolle muuten altistumme, Kiviranta sanoo.

Tutkimuksia mikromuovin vaikutuksista ihmiskehoon ei ole tehty, eikä niiden tekeminen ole käytännössä edes mahdollista. Sitäkään ei tiedetä, kuinka suurelle määrälle mikromuovia esimerkiksi suomalaiset ravinnon kautta altistuvat.

– Melko tutkimaton kenttä on myös alle sadan nanometrin partikkelit, joita kutsutaan nanomuoveiksi. Ne ovat niin pieniä, että voivat päästä solujen sisään. Mutta aiheuttavatko nekään merkittävää terveyshaittaa, sitä ei tällä hetkellä pystytä arvioimaan, Kiviranta sanoo.

MUOVI VOI HEIKENTÄÄ LISÄÄNTYMISTÄ

Mikromuovia päätyy luontoon esimerkiksi tien maalimerkinnöistä, autojen renkaista ja laivojen maaleista.

– Mikromuovia syntyy kaikista muovituotteista jotka jauhautuvat luontoon jouduttuaan vähitellen pienemmäksi ja pienemmäksi, oli sitten kyse muovipusseista, pakkausmuoveista tai Coca Cola -pulloista. On myös suoraan mikromuoviksi valmistettuja pieniä rakeita, joita käytetään vaikkapa hionnassa tai kosmeettisissa tuotteissa kuten kasvojenkuorintavoiteissa, Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksen johtava tutkija Maiju Lehtiniemi kertoo.

Mikromuovin vaikutuksia luontoon on ehditty tutkia hieman enemmän kuin sen ihmisille aiheuttamia terveyshaittoja. Tutkimuksissa muovit ovat heikentäneet esimerkiksi planktonäyriäisten lisääntymistä. Teoriassa on myös mahdollista, että muovilla mahansa täyttänyt eliö vähitellen nääntyisi ravinnon puutteeseen. Tällä hetkellä mikromuovia on niin harvassa, ettei uhka ole todennäköinen.

Kun vesikirppu syö mikromuovihiukkasen ja silakka vesikirpun, muovi siirtyy eteenpäin ravintoketjussa. Tai sitten ei.

– Sitäkään ei vielä ole tutkittu, jääkö mikromuovia enemmän vatsaan vai tuleeko suurin osa läpi. Se vaikuttaa aika paljon siihen, kuinka paljon niitä voi kertyä ihmisen lautaselle, Lehtiniemi sanoo.

JÄRVESSÄ MUOVIA KUIN VALTAMERESSÄ

Suomen ensimmäistä laajaa mikromuovitutkimusta tehdään parhaillaan Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Suomen akatemian rahoittamassa hankkeessa kartoitetaan mikromuovin esiintymistä sekä Itämeressä että Kuopion Kallavedellä.

– Tutkimme, mitä mikromuovia vesistöstä löytyy, missä ne ovat ja minne ne mahdollisesti ajautuvat. Projektin edetessä yritämme tunnistaa päästölähteitä ja toisaalta myös selvittää mikromuovin vaikutuksia ravintoverkossa, Itä-Suomen yliopiston tutkimuspäällikkö Arto Koistinen kertoo.

Alustavat tulokset ovat paljastaneet, etteivät Suomen puhtoiset järvivedet ole säästyneet kulutusyhteiskunnan tuottamalta muovisaasteelta.

– Siellä on valtamuoveja joita suurin osa muoveista on eli polyeteeniä ja polypropeenia, joita käytetään esimerkiksi pakkausmateriaaleissa. Sitten sieltä löytyy erityisen paljon kuituja, Kallavedellä niistä suurin osa on varmasti peräisin tekstiileistä. Määrät ovat samaa luokkaa kuin maailman valtamerissä, Koistinen sanoo.

VALTA KULUTTAJIEN KÄSISSÄ

Yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa mikromuovin määrään jo kaupassa tuotteita valitessaan. Luontoon kertyvän muovin kannalta on myös tärkeää huolehtia siitä, että roskat päätyvät puistopiknikin jälkeen roskakoriin.

Lähes kaikissa tuotteissa on nykyään muovia, joko itse tuotteessa, sen pinnoitteessa tai pakkauksessa. Siksi muoviton elämä on haasteellista, mutta ei mahdotonta.

– Teollisuus vastaa trendeihin aika nopeasti. Esimerkiksi elintarvikkeissa vegaanisia ratkaisuja on kaupassa nykyisin paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten, Arto Koistinen sanoo.

Kun tietoisuus muovin haitoista leviää, vaikuttaa se teollisuuden lisäksi myös päättäjiin. Esimerkiksi muovipussien käyttöä on rajattu useissa maissa. Pisimmälle on mennyt Kenia, jossa siitä voidaan tuomita vankeuteen.

MUOVILLE LÖYDYTTÄVÄ VAIHTOEHTOJA

– Muovilla on paljon hyviä piirteitä eikä tässä yritetä ajaa muoviteollisuutta alas. Sen kierrättäminen pitäisi kuitenkin saada riittävän tehokkaaksi ja uusiokäyttö halvemmaksi, Koistinen sanoo.

Myös Suomessa on kehitteillä vaihtoehtoisia materiaaleja muoville. Öljypohjaista muovia yritetään korvata esimerkiksi puukuiduista kehitettävillä, biohajoavilla muoveilla.

– Tällä hetkellä on turha pelotella tai liioitella sitä, että mikromuovit olisivat jo aiheuttaneet suuria ongelmia. Mutta ei myöskään voi sanoa, että sama tilanne pysyisi 50 vuotta, jos jatkamme muovin kulutusta ja tuotantoa samalla lailla, Lehtiniemi sanoo.

Jenni Meronen
Kuva: Istockphoto

 Lue lisää:

Mikromuovit Suomen vesistöissä -hanke, Suomen ympäristökeskus

THL:n kannanotto mikromuoveihin

The Guardianin juttu mikromuoveista juomavedessä (englanniksi)

The Guardianin juttu mikromuoveista suolassa (englanniksi)

 

Download PDF

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media