Kansaa tarvitaan
kun luodaan kansakunta
paavoja petun kiskontaan
jusseja kuokan varteen
dufvat siltaa puolustamaan
soi kannel kaikui kalevala
konserttisaleihin kirjankansiin
kansa saatiin mahtumaan
isänmaata äidinkieltä
aseita ja aapisia
marssilauluja virrenveisuuta
kutsuntoja kinkereitä
nälästä nälkään sodasta sotaan
kehityksen orjajoukot
rautateitä rakentaa
siitä saivat ratapenkkaan
osattomat oman maan
kansakunnalla isänmaalla
rajat railoina aukeaa
ristilippujen hulmutessa
aseet kädessä aseet vastassa
ei muuta kunniaa
ristien alle yhteen riviin
samaksi maaksi maatumaan
Kun yhden kerran kansa
erehtyy sijoiltaan
se lahdataan Tampereen katuojaan
suolataan sorakuopan seinämään
tuomitaan vankina nääntymään
yhdeksi kansaksi kääntymään.
Siitä se viimeisin voimin
hakkaa metsät paketoi pellot
työntyy tehtaisiin kansoittaa kadut
nai synnyttää ruokkii ja kasvattaa
siihen aikaan, se kansakunta.
Mutta kun kansa
on työnsä tehnyt
se muuttuu tarpeettomaksi
se panttaa lapsilisät ruokatiliä vastaan
rantautuu lahden taakse
maatuu mökkien nurkkiin
piileksii betonikennoissa
viedään siirtotyömaan parakkeihin
hiessä nälässä nääntymään.
Ja siinä on kansa nyt:
se pummaa tupakan
nojaa baaritiskiin
sammuu kadulle
hiipii leipäjonoon
räyhää soskussa
jos vielä jaksaa
ei osaa ei osallistu
ei kuole ajoissa
jää kulueränä kitumaan
eikä hyvinvoinnin resurssointi
koskaan osu
kansan kannalta oikeaan
mutta jos sen kädessä
viimeisin voimin
puukko heilahtaa
se perkele hetken ajaksi
huomataan.
Kun kansakunta on saatu
ei kansalle jää mitään
ei kansasta ole mihinkään
se rahvasta oli alkujaan
se rahvaaksi jälleen saneerataan.
Riitta Myöhänen
Riitta Myöhänen
Ei kommentteja