SASKin opintomatkalaiset ihmettelevät kaoottista pääkaupunkia, tutustuvat suurlähetystöön ja kuulevat, miksi työ ay-liikkeessä Intiassa on hyvin erilaista kuin Suomessa.
AUTOJEN TORVET SOIVAT KILPAA
Sunnuntai-iltana 12.11.2017 kello 20.20 Suomen aikaa lento kohti Delhiä nousi ilmaan mukanaan 15 innostunutta opintomatkalaista. Lento sujui hyvin ja kuuden ja puolen tunnin lennon jälkeen oltiinkin kolme ja puolituntia aikaamme edellä.
Meille oli tilattu kuljetus etukäteen, mutta tietenkään matkalaukut eivät mahtuneet autoihin. Tätä ongelmaa ratkoessa kului äkkiä reilu tunti. Sen ajan käytimme tehokkaasti Delhin savuiseen ja saasteiseen ilmaan totutellen. Ilma tosiaan oli uutisten mukaisesti sumuinen ja savun hajuinen. Kurkkua kutitti ja silmiä kirveli aika pian.
Pääsimme kuitenkin matkaan ja kolmella autolla siirryimme hotellille. Matka itsessään oli jo kokemus. Tuntui kuin olisimme yhtäkkiä keskellä matkaohjelmaa, joita varmaan jokainen on Intiasta nähnyt. Liikenne oli todellakin ruuhkainen ja erittäin mielenkiintoinen. Autojen torvet soivat kilpaa. Nauratti koko tilanne, tuk-tukit, polkupyörät, linja-autot, kuorma-autot, taksit ja mopot, kaikki sopusointuisesti sekaisin. Kaistoista ei tietoakaan.
Hotellille päästyämme saatiin huilata hetki ennen lounasta. Moni ei ollut nukkunut lennon aikana yhtään. Kävimme lounaan jälkeen läpi matkan ohjelmaa sekä Saskin toimintaa Intiassa. Matkanjohtajina toimivat Somesta Ellinoora Vesala ja Delhistä Manoranjan Pegu. Mano on mukanamme lähes koko ajan täällä ollessamme ja auttaa kaikissa tilanteissa missä tarvitsemme paikallista osaamista. Tämä on hyvä ja on tullut tarpeeseen.
Iltapäivällä ajoimme läheiselle markettialueelle josta saimme nostettua käteistä (Manon avustuksella) ja teimme jotain ostoksia. Alue oli ulkotilassa joten savu ja saasteet ajoivat takaisin hotellille aika pian. Illallinen oli oikein maittava, perinteisin Intialaisin kattauksin. Ruoka hotellilla ei ole liian tulista länsimaiseen makuun.
Yöunet tulivat todella tarpeeseen.
AY-LIIKKEELLÄ MONENLAISIA HAASTEITA
Tiistai kirjaimellisesti valkeni aurinkoisena. Saastesumu oli hieman helpottanut ja aurinko pääsi päivällä paistamaan aavistuksen. Lähdimme autoilla jälleen liikenteen sekaan ja suuntasimme Suomen suurlähetystöön vierailulle. Ennen vierailua oli hieman aikaa aikataulun muuttuessa. Kävimme tutustumassa lähiseutuun ja päädyimme pienelle ”aukiolle”. Aukion ulkopuolella oli telttoja ja kaikkea romua ja roskaa, piikkilanka-aitojen takana. Aukiolla makoili koiria ja pienen kopin seinän teksteistä päättelimme siellä olevan kirjasto. Jokin versio kirjastosta ainakin.
Pääsimme aika pian lähetystöön sisälle. Tapasimme siellä edustuston päällikön sijaisen Seija Kinnin sekä Katariina Oivon, joka toimii vastuuvirkamiehenä. Keskustelimme lähetystön roolista, tärkeimmistä tehtävistä ja yhteistyökuvioista Intiassa.
Paluu hotellille tapaamisen jälkeen, läpi ruuhkaisen Delhin. Hotellilla iltapäivä kului edelleen niin Saskin kuin lisäksi muiden järjestöjen työhön tutustuen. Tapasimme Kannan Ramanin joka työskentelee julkisten palvelujen kattojärjestössä PSI:ssä. Teollisuuden kattojärjestö IndustriAllista kertoi SM Fahimuddin Pasha. Keskustelu oli todella valistava ja antoisa. Työ ay-liikkeessä Intiassa kohtaa niin erilaisia haasteita kuin meillä Suomessa. Jo pelkästään ihmisten paljous aiheuttaa erilaisia ongelmia kuin meillä. Ja lisäksi työnantajien selkeämpi suurempi valta on suuri haaste ay-liikkeelle.
Keskustelun jälkeen olikin ohjelmassa maittava illallinen sekä pakkaamista seuraavan aamun lähtöä varten, joka oli kello 5.00.
