Kevät paljastaa lumen alle jääneet roskat.

Maailma paremmaksi pienillä teoilla

Roska päivässä -liike ja Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste ovat ruohonjuuritason aktivismia, johon kuka tahansa voi osallistua. Hyvä kampanja paitsi leviää tehokkaasti somessa, myös muuttaa käyttäytymistä pysyvästi.

Vuonna 2000 helsinkiläinen toimittaja Tuula-Maria Ahonen yritti 9- ja 12-vuotiaiden tytärtensä kanssa siivota kotinsa läheistä kalliota lasten isoäidin vierailua varten. Ylivoimainen urakka synnytti ajatuksen: Jos jokainen suomalainen poimisi joka päivä yhden roskan, tällaista tilannetta ei pääsisi syntymään.

Ahosen perustama Roska päivässä -liike täyttää tänä vuonna 18 vuotta, ja se on sittemmin laajentunut kaikille mantereille. Tarkkaa tietoa osallistujista ei ole, sillä liike ei kerää jäsenrekisteriä.

– Tämä on siinä mielessä omantunnon liike, että saan tietoa osallistumisesta vain, jos joku ottaa minuun yhteyttä. Kuvaavaa on, että kerran sain Etelä-Afrikasta sähköpostia. Kirjoittaja kertoi olleensa mukana liikkeessä jo puoli vuotta, ja hän päätti ottaa yhteyttä ja kertoa siitä, Ahonen sanoo.

Ahonen korostaa, ettei roskaliikkeessä ole kyse vain ympäristön siisteydestä. Roskat kuten myrkylliset tupakantumpit ja rikottu lasi voivat olla vaarallisia lapsille ja eläimille, ja tuuli ja vesi kuljettavat jätettä mereen asti.

HELPPO OSALLISTUA

Roska päivässä -liikkeeseen on äärimmäisen helppo liittyä mukaan.

– Siihen voi osallistua sillä tavalla että menee ulos, näkee ensimmäisen roskan ja kerää sen, Tuula-Maria Ahonen tiivistää.

Halutessaan voi alkaa seurata myös liikkeen FB-sivua, jossa jaetaan kokemuksia ja kannustetaan muita osallistujia. Roskien keräämisen lisäksi Ahonen järjestää miniroskistyöpajoja ja roskakävelyitä, joita hän suosittelee esimerkiksi työpaikoille ennen yhteistä kokousta.

– Olen huomannut, että kun tehdään jotain yhteiseksi hyväksi, siitä tulee hyvä fiilis ja vuorovaikutus vahvistuu.

Ahosen mukaan suomalaisten asenteet ovat 18 vuoden aikana selvästi muuttuneet. Enää roskien kerääminen julkisesti ei ole häpeän aihe.

SOME VILLITSEE KAMPANJOIMAAN

Sosiaalisen median yleistyminen on tuonut mukanaan kasvavan joukon erilaisia ruohonjuuritason kampanjoita. Yhdessä neulotaan turvalonkeroita keskosille, toisessa vietetään lihatonta lokakuuta tai kasvatetaan viiksiä hyväntekeväisyyden vuoksi.

Vastikään päättynyt, europarlamentaarikko Heidi Hautalan lanseeraama Muoviton maaliskuu haastoi ihmiset vähentämään muovin määrää päivittäisessä elämässään. Kuluttaja-lehden Valtakunnallinen hävikkiviikko pyrkii joka vuosi pienentämään ruokahävikkiä.

Valot tunnin ajaksi sammuttava Earth Hour ja Älä osta mitään -päivä ovat hyviä esimerkkejä vuosittain toistuvista tempauksista, joiden takana on kansainvälinen organisaatio. Kampanjan luominen on kuitenkin mahdollista kenelle tahansa, nollabudjetilla.

Pitkäjänteistä työtä roskien vähentämisen eteen tehneen Tuula-Maria Ahosen mukaan ohimenevää kampanjaa merkittävämpää on toiminta, joka jatketaan myös kampanjan jälkeen.

– Tavoitteen pitäisi olla konkreettinen ja mahdollinen mahdollisimman monelle. Roska päivässä on jokaiselle mahdollinen, ja haastankin jokaisen suomalaisen keräämään tänä vuonna vähintään 1-2 roskaa.

Ahosen mukaan roskien kerääminen on hyvää maailmanparannuskunnon treenaamista. Kun yhteisen ympäristön hyväksi alkaa tehdä jotain, toiminta todennäköisesti laajentuu.

– Kun antaa hyvälle pikkusormen, se voi viedä koko käden.

KAMPANJA AUTTAA ALOITTAMAAN

Vuoden kaupunkilaiseksi 2016 nimetty Jaakko Blomberg on ollut mukana ideoimassa ja lanseeraamassa lukemattomia tempauksia ja kampanjoita. Niiden tarkoituksena on ollut muun muassa lisätä yhteisöllisyyttä ja vaikuttaa ympäristön tilaan.

Siivouspäivän kaltaisen tapahtuman lisäksi Blomberg on ollut tekemässä muun muassa Ei laiteta pakasteita pieneen pussiin, kiitos -kampanjaa ja Vuosi ilman uusia vaatteita  -haastetta. Somessa leviävät hänen mukaansa erityisen hyvin helposti ymmärrettävät kampanjat, joiden nimi kertoo jo koko idean.

– Moni haluaisi tehdä jotain, mutta kokee sen jotenkin vaikeaksi eikä tiedä mitä tekisi. Kampanjan avulla ihmiset saa helpommin mukaan, kun on selkeät puitteet ja säännöt. Samalla ei pidä olla liian radikaali, esimerkiksi Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjassa sallittiin kolme poikkeusta. Myös kirppisvaatteita sai ostaa, Blomberg kertoo.

PYSYVIÄ VAIKUTUKSIA

Blombergin mukaan kampanjoiden tavoitteena on, että pienen, helpommin käsiteltävissä olevan asian kautta aletaan miettiä asioita laajemmin.

– Tosi moni sanoi, että alkoi Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjan myötä ylipäätään kyseenalaistamaan kuluttamistaan. Tai Ei laiteta pakasteita pieneen pussiin, kiitos -kampanja sai miettimään muovin käyttöä. Usein nämä jutut jäävät elämään tai niillä on jälkivaikutuksia, vaikka kampanja päättyisikin.

Myös Blomberg uskoo maailmanparantamisen porttiteoriaan.

– Kun lähtee vähän tekemään jotain, on helpompi ottaa seuraava askel. Se homma alkaa muutenkin kiinnostaa, että mitä tässä on taustalla. Pitää lähteä tarpeeksi pienestä ja konkreettisesta liikkeelle.

Jenni Meronen
Kuva: Istockphoto

Lue lisää

Roska päivässä -liike 

Turvalonkeroita keskosille 

Muoviton maaliskuu 

Earth hour 

Älä osta mitään ­-päivä 

Valtakunnallinen hävikkiviikko 

Ei laiteta pakasteita pieneen pussiin, kiitos 

Vuosi ilman uusia vaatteita 

Download PDF

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media