Heikki Salo kirjoitti laulut uuteen Apilatien aapiseen, jota lukee koululaisista 80 prosenttia. – Kun naapurin poika lauloi lauluani, minulle tuli itku silmään, Salo kertoo.

Laulu yhdistää putkimiehen ja lääkärin

Tuntemattoman biisintekijän on lähes mahdotonta saada tekstinsä tunnetun artistin levylle. Heikki Salon mielestä pitää olla muitakin tapoja saada äänensä kuuluviin. Siitä lähti Ekakerta-festivaalin idea.

Laulaja ja lauluntekijä Heikki Salo aikoo ”vetää Miljoonasateella loppuelämän”. Yhtyeen uusin levy on radion soittolistojen kärjessä. Lisäksi Salo sai valmiiksi näytelmän Lauri Viidasta. Hänen uuteen aapiseen kirjoittamiaan lauluja laulaa suurin osa Suomen alakoululaisista. Salo on rakentanut menestyneen koulutusohjelman laululyriikan tekijöille ja julkaissut aiheesta kirjan.

Ei ihme, että hän totesi vaimolleen äskettäin olevansa uransa huipulla.

– Nyt on taas aika kiertää ja tehdä musiikkia. Sitähän olen aina rakastanut. Kaikki muu on ollut vain sitä, että olen tuntenut uteliaisuutta asioihin, Salo sanoo.

Miljoonasade keikkaili tiiviisti vuodesta 1985 tämän vuosituhannen alkuun. Ennen toiminnan hiipumista se oli julkaissut 11 studiolevyä ja neljä kokoelmalevyä. Bändin jäsenet olivat istuneet kolme vuotta elämistään keikkabusseissa haaveillen pääsystä jossain välissä kotiinkin.

Olli Heikkinen haaveili myös väitöskirjasta, Jarmo Hovi lentäjän ammatista ja minä teatterista ja kirjojen julkaisemisesta, Salo kertoo.

Nyt Heikkinen työskentelee tutkijatohtorina Sibelius akatemiassa, Hovi on työskennellyt liikennelentäjänä ja myös Salo on toteuttanut haaveensa.

Yhtyekin on taas koossa lähes samalla kokoonpanolla. Uusi levy Sähköinen rouva maa ilmestyi tänä vuonna, ja maaliskuussa alkoi syksyyn ulottuva 22 keikan kiertue.

ROKKARI VALMISTUI YLIOPISTOSTA

Lapualainen koulupoika Heikki Salo sai kitaran vuonna 1971 isolta veljeltään, joka sanoi ”pelaa tolla”.

– Opettelin ensin muiden biisejä, kunnes huomasin, että on helpompaa tehdä itse, hän muistelee.

Laulunteko oli 1970-luvulla yksinäistä näppäilyä. Salo ei esittänyt tuotoksiaan muille ennen kuin muutti vuonna 1979 Lapualta Jyväskylään opiskelemaan systeemisuunnittelua.

– Silloin tietokoneet olivat huoneen kokoisia kuten vanhoissa Aku Ankka -sarjakuvissa.

Salo kypsyi vuodessa koodaamiseen ja vaihtoi yliopistolla pääaineekseen yhteiskuntapolitiikan.

– Ajattelin, että saan siitä palikoita lauluihin ja näen, mitä on asioiden takana. Enkä ole ainakaan pelännyt koskea yhteiskunnallisiin aiheisiin.

Salo liittyi ylioppilasteatteriin ja teki siellä kaikkea mahdollista näyttelemisestä valosuunnitteluun. Siellä hän myös esitti laulujaan ja hurmasi tulevan näytelmäkirjailijan ja teatteriohjaajan Sirkku Peltolan.

Salo ja Peltola ovat olleet yhdessä vuodesta 1980 ja naimisissa vuodesta 2000 alkaen. Pilke-tytär syntyi vuonna 1991 ja Valentin-poika vuonna 1998.

DRAAMAN KAARI YHDISTÄÄ

Tampereella 1990-luvulla Heikki Salo, Arto Melleri ja tuntematon toimittaja kävelevät kaupungilla. Toimittaja kehuu Mellerille, että tämä tekee oikeaa runoutta. Melleri tokaisee, että hänen runojaan lukee 2 000 ihmistä, mutta Heikin lauluja laulaa koko Suomi.

Laulutekstejä on pidetty huonona runoutena. On sanottu, että niiden tekemistä ei voi opetella, vaan ne saadaan ylhäältä jumalallisen inspiraation seurauksena. Salo on osoittanut molemmat väitteet vääriksi.

Kaikki alkoi, kun Seinäjoen elävän musiikin yhdistyksestä soitettiin 1980-luvun lopulla ja pyydettiin pariksi tunniksi puhumaan biisinteosta. Sitten alkoi tulla vastaavia pyyntöjä muualta. Kahden tunnin sijasta tuli kuusi, ja 1990-luvulla vakiintui 18 tunnin viikonloppukurssin malli.

– Niitä pystyin vielä pitämään muistiinpanojeni avulla kunnes 1997 pyydettiin kahden viikon kurssia Sibelius-Akatemiaan. Sitten olinkin lirissä, Salo kertoo.

Hän ryhtyi keräämään tietoa: kirjoitus-, elokuvakäsikirjoitus- ja draamaoppaita sekä amerikkalaisia laulunteko-oppaita netin kautta.

– Draaman kaari löytyy näytelmästä, elokuvasta ja laulusta, mutta kertosäe on vain lauluissa. Sovelsin oppeja lauluntekemiseen, koska valmista tietoa ei ollut.

Kun Ikaalisten Aikuiskoulutuskeskuksen Eija Hinkkala soitti vuonna 2003 ja ehdotti kahdeksan kuukauden lauluntekijäkoulutusta, oli Salo jo kerännyt tietokoneelleen ”satoja ja satoja sivuja” aineistoa.

– Olin miettinyt, että jos ajan keikkareissulla ojaan, miten käy keräämälleni tietomäärälle. Halusin kirjoittaa kirjan.

Salo koulutti ja lajitteli aineistojaan. Koulutuksen jälkeisen vuoden aikana hän kirjoitti. Toisella koulutusjaksolla hän testasi kirjan käsikirjoitusta, ja Kahlekuningaslaji julkaistiin vuonna 2006.

– Ennen kirjaa minua ei kutsuttu kirjallisuus- tai runopiireihin. Nyt olen kouluttanut niiden lisäksi kaikissa Suomen yliopistoissa.

LAULULYRIIKKA ON TEKNINEN LAJI

Mikä yhdistää LVI-suunnittelijaa ja erikoislääkäriä? Laululyriikan opiskelu. Heikki Salon mukaan sen suosio on kasvanut voimakkaasti.

– Mitään sääntöjä ei ole, on vain käytäntöjä ja tehokeinoja, hammasrattaita, ruuveja ja muttereita, Salo maalailee.

Lauluteksti on kuin elokuvatähti. Se on harmaa ja vaatimaton kunnes se esiintyy oikeassa yhteydessään ja alkaa säteillä: elokuvanäyttelijä näyttelemässä ja lauluteksti laulettuna yleisölle.

Salo analysoi kirjassaan tekstejä ja työtapoja. Laululyriikka on tekninen laji. Tekstin rakenteen tulee sopia sävellykseen kuin hansikas käteen. Pitää tietää tavujen määrät, pituudet ja painotukset. Jos käyttää riimejä, ne eivät saa ontua eivätkä olla itsetarkoituksellisia.

Miten yksinäinen biisintekijä pärjää kurssilla? Voiko sielun sedimenttiä ruopata ja runoilla ryhmätyönä? Salon mukaan taiteilijana oleminen ja esiintyminen on aina itsensä nolaamista. Hänkin oli aikoinaan kova jännittäjä.

– On mahtavaa nähdä, miten lauluntekijät vapautuvat toistensa seurassa. Syntyy tiimejä ja ideoita, toiset säveltävät ja toiset tekstittävät.

Suomessa tuhannet biisintekijät unelmoivat laulunsa soivan joskus radiossa. Tuntemattoman tekijän on lähes mahdotonta saada tekstinsä tunnetun artistin levylle. Salon mukaan ei kannata yrittää tehdä lauluja sopimaan vain siihen kapeaan suppiloon nimeltä musiikkiteollisuus.

– Pitää olla muitakin tapoja saada äänensä kuuluviin. Siitä lähti Ekakerta-festivaalin idea. Halusin perustaa lauluntekijöille omat kokoontumisajot.

Salo testasi ideaa biisintekokurssilla ja sai kannatusta. Hän puhui TSL:n Jarmo Punkan sekä Valkeakosken Työväenmusiikkitapahtuman toiminnanjohtajan Marianne Haapojan kanssa.

– Marianne sanoi, että tulkaa meille. Sehän passasi! Viime vuonna oli eka Ekakerta. Puitteet olivat musiikkitapahtuman puolesta pystyssä, ja paikalle tuli sata lauluntekijää.

Tänä kesänä Ekakerta-festivaalin kurssi alkaa perjantaina 29. heinäkuuta ja päättyy lauantaina klo 15 alkavaan konserttiin. Myös Miljoonasade esiintyy Valkeakoskella heinäkuun viimeisenä perjantaina. Siellä nähdään!

Tiina Pelkonen
Kuva: Mikko Taipale

 

Lue lisää

Katso Heikki Salon vlogi Ekakerta-festivaalista

Ilmoittaudu Ekakerta – laulunteon työpajaan

Download PDF

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media