Suomessa on tehty ruohonjuuritason politiikkaa 1960-luvulta. Liikkeet uudistavat yhteiskuntaa nostamalla keskusteluun tärkeitä teemoja. Sosiaalisen median myötä aktivismi on valtavirtaistunut.
Ruohonjuuritason politiikka pyrkii muuttamaan valtasuhteita. Viralliset politiikan instituutiot palvelevat vakiintuneita näkemyksiä.
– Niiden muuttaminen lähtee ulkoapäin. Tasa-arvoinen avioliittolaki on tosi konkreettinen esimerkki parlamentin ulkopuolelta tulleesta laista, filosofi ja tietokirjailija Pontus Purokuru sanoo.
Purokuru on yhdessä Anton Montin kanssa kirjoittanut kirjan Suoraa toimintaa! Autonomiset liikkeet Suomessa 1986–2016.
– Havahduimme siihen, että aina kun Suomessa syntyy uusi aktivismin aalto, kenelläkään ei tunnu olevan pidempää perspektiiviä asioihin ja jokainen aktivistisukupolvi aloittaa tavallaan alusta koko keskustelun. Ei nähdä sitä, että tapahtumille on taustansa ja syynsä ja tekijänsä.
Suomessa on kuitenkin ollut 1960-luvulta lähtien suoraa toimintaa ja radikaalia aktivismia.
– Halusimme luoda yhteisen muistin siitä, miten Suomessa on tehty ruohonjuuritason politiikkaa. Toivomme myös, että kirja innostaa tulevia aktivisteja toimimaan ja antaa nuorille innostusta ja uskoa, että politiikkaa on mahdollista tehdä myös toivottomilta näyttävissä oloissa.
Sekä Purokuru että suomalais-italialainen Monti ovat molemmat itse toimineet liikkeissä. Monti toimi nuoruudessaan vuosina 1978–1988 Autonomia Operaia -järjestössä Italiassa ja Suomessa 1990-luvun lopulla muun muassa globalisaatioliikkeessä. Purukuru puolestaan kiinnostui liikkeistä ja aktivismista 2000-luvun puolivälissä.
MAAILMA MUUTTUU PALA KERRALLAAN
Eläinten oikeudet, työelämän muutokset ja perustulo sekä ilmastonmuutos ovat esimerkkejä teemoista, jotka ovat alun perin näyttäneet hyvin marginaalisilta.
– Liikkeillä on kyky ennakoida, mihin suuntaan yhteiskunta on menossa. Liikkeissä puhuttiin siirtolaisuudesta poliittisena kysymyksenä jo 20 vuotta sitten, kun poliittiseen keskusteluun se tuli isommin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, Pontus Purokuru sanoo.
Myös kaupunkikulttuuri on muuttunut. Helsingissä oli 10–15 vuotta sitten konflikteja siitä, mitä katukuvassa saa näkyä ja kaupunki oli aika paljon ankeampi kuin nykyään. Aktivistit ajoivat oikeutta katutaiteeseen ja kaupunkitapahtumiin.
– Jos haluaa katsoa, mihin suuntaan yhteiskunta on menossa tai uudistaa poliittista ajattelua, kannattaa seurata, mitä liikkeet tekevät, Purokuru vinkkaa.
Hän muistuttaa, että myös puolueet ovat uudistaneet itseään liikkeiden ajatuksilla. Kuvio on ollut näkyvissä jo 1960-luvulta lähtien.
– Demarit menestyivät ja pääsivät pitkäaikaisesti valtaan ottamalla lähes kaikki 1960-luvun liikkeiden radikaalit ajatukset omakseen ja uudistamalla puolueensa niiden pohjalta.
SUORAA TOIMINTAA
Aktivismi on politiikan tekemistä suoremmin ja eri tavoilla kuin mitä perinteiset politiikan instituutiot sitä tekevät. Aktivismi käyttää muun muassa luovuutta ja painostamista.
1990-luvun liikkeet toimivat maan alla. Oli anarkismia ja iskuja eläintiloille. 2000-luvun ilmiöitä olivat globalisaatio ja työväenliikkeen uusi nousu, 2010-luvun puolestaan urbaani kaupunkikulttuuri ja äärioikeiston nousu.
Vielä 1990-luvulla aktivisteja pidettiin huppupäisinä anarkisteina.
– Yhteiskunnan pinnan alla kytee koko ajan erilaisia konflikteja. Aktivistit tekevät politiikkaa tuomalla esille konflikteja ja politisoimalla niitä, ja ne, jotka haluavat puolustaa nykyistä tilaa, pyrkivät leimaamaan nämä liikkeet jotenkin kielteisiksi.
1960-luvun liikkeitä, kuten Sadankomiteaa, pidetään nykyään hyvin maltillisina. 1960-luvulla ne olivat epäilyttäviä. Puhuttiin risupartaradikaaleista ja nuorisohuligaaneista.
– Aina sillä hetkellä, kun liikkeet ajavat asiaansa, niitä yritetään vähätellä, mutta kun ne onnistuvat aikaansaamaan muutoksen, myös suhtautuminen itse liikkeisiin muuttuu.
OMA ELÄMÄ HALTUUN
Liikkeet pyrkivät vaikuttamaan ihmisten asenteisiin, ihmiskuvaan, utopioihin ja siihen, minkälaista maailmaa ylipäätään voisi tavoitella tai mikä olisi mahdollista. Eläinten oikeudet ja kasvissyönti tulivat ihmisten tietoisuuteen 1990-luvun suoran toiminnan, radikaalin eläinoikeustoiminnan ja laajemman ympäristövallankumouksen kautta.
– Se oli vahva juttu, joka edelleen kiinnostaa ihmisiä.
Pontus Purokuru uskoo, että ilman liikkeitä eläinten oikeudet ja moni muu teema olisi jollain tavalla tullut esille, mutta eri muodossa. Myös perustulokeskustelu on hyvä esimerkki liikkeiden voimasta. Suomessa keskustelu perustulosta on pidemmällä ja kehittyneempää kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa edes vasemmisto ei uskalla vaatia perustuloa.
– Suomessa ei varmasti oltaisi tässä pisteessä ilman liikkeiden ylläpitämää keskustelua.
Myös feminismi lähti aikanaan pienestä liikkeelle. 1960- ja 1970-luvuilla se ei edennyt näyttävien kampanjoiden kautta, mutta vähitellen eri puolilla yhteiskuntaa asenteet ovat muuttuneet.
– Nyt viime vuosina on viimein nähty massiivisia feministisiä kampanjoita, jotka ovat hallinneet julkista keskustelua. Mutta kaiken tämän edellytyksenä on ollut näkymätön ja mikrotasolla tehty työ ja aktivismi.
Aktivistit ovat usein nuoria. Maaliskuun puolivälissä 2018 julkaistun Nuorisobarometri 2017 mukaan 20 prosenttia nuorista sanoo osallistuvansa jonkin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävän järjestön tai kansalaisliikkeen toimintaan.
– Nuorilla on aikaa panostaa liikkeisiin, mutta kun opiskelut loppuvat, he saavat lapsia tai menevät palkkatöihin, aikaa ja energiaa ei enää ole samalla tavalla, Purokuru sanoo.
Mikään yhtenäinen joukko aktivistit eivät kuitenkaan ole.
– Yksi haastateltavistamme oli jättänyt lukion kesken ja lähtenyt itseoppineesti tekemään politiikkaa. Sitten on tosi pitkälle kouluttautuneita ja verkostoituneita ihmisiä. Mutta jos pitäisi yleistää, niin liikkeiden ydin on aina muodostunut korkeasti koulutetuista, hyvin verkostoituneista ja kansainvälisesti liikkuvista ihmisistä.
Osa haastateltavista oli aktivistiuransa jälkeen päätynyt korkealle politiikkaan, mediaan tai kulttuurialalle.
RISKEJÄ JA TASAPAINOILUA
Millainen liike onnistuu toiminnassaan? Pontus Purokurun mielestä toimintaan liittyy aina tasapainoilua, riskinottamista ja jatkuvaa arviointia.
Jos tavoitteena on vaikuttaminen julkiseen keskusteluun, liikkeen pitää olla herkkä erilaisille tilanteille. Sanoman pitää olla muutakin kuin moraalista argumentointia – jotain yllättävää ja hätkähdyttävää.
– Toisaalta tilanteita ei saa viedä liian pitkälle tai liian hallitsemattomaksi, koska silloin voidaan päätyä tilanteeseen, jossa esimerkiksi poliisi taltuttaa mielenosoituksen kovakouraisesti.
Entä miltä näyttää liikkeiden tulevaisuus? Purokuru uskoo, että ainakin feministiset liikkeet ovat tulleet jäädäkseen.
– Ne osaavat aikaisempia liikkeitä paremmin pitää huolta liikkeissä mukana olevista ihmisistä ja panostavat siihen, miten otetaan uusia mukaan.
Toinen iso teema ovat työttömien kontrollointi ja työttömyysturvan kiristykset.
– Vastustus on kytenyt useamman vuoden, mutta aktiivimalli oli käännekohta. Esimerkiksi työstäkieltäytyjien liitto pyrkii annettujen karenssien ja aktiivimallin kumoamiseen ja puolustamaan perustuloa.
Myös siirtolaisuusaktivismi jatkuu.
– Ihmiset ovat majoittaneet paperittomia koteihinsa ja yrittävät estää pakkopalautuksia.
Suoraa toimintaa -kirjassa tilaa saa myös äärioikeiston nousu.
– Äärioikeisto nousi talouskriisin aikana, mutta nyt tuntuu vähän siltä, että äärioikeisto olisi hiipumassa tai ainakaan se ei enää kasva.
Natasha Petrell
Kuva: Istockphoto
Lue lisää:
