Ilmastotavoitteen saavuttamiseksi energian tuotantoon ja kulutukseen tarvitaan todella isoja muutoksia.

Helsinki ei saavuta kovaa ilmastotavoitetta pikkunäpertelyllä. Se edellyttää muun muassa 110 000 maalämpöreiän poraamista ja 125 000 aurinkopaneelin asentamista 15 vuodessa.

Ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua ovat hallinneet globaali taso ja valtioiden kädenvääntö päästövähennyksistä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kaupunkien keskeinen rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Monen muun kaupungin tavoin myös Helsinki pyrkii hiilineutraaliksi. Se tarkoittaa, että vuoteen 2035 mennessä kaupungissa syntyvistä päästöistä leikataan 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Loput 20 prosenttia hoidetaan kompensaatioilla, joilla rahoitettaisiin esimerkiksi hiiltä metsiin sitovia hankkeita.

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi hiljattain yksimielisesti tuhdin toimenpideohjelman tavoitteen saavuttamiseksi. Se sisältää peräti 147 toimenpidettä, jotka kattavat kaupungin toiminnot, asumisen, liikenteen ja kuluttamisen.

TAVOITE UHKAA KARATA KÄSISTÄ

Hiilineutraali Helsinki -hankkeen projektijohtaja Kaisa-Reeta Koskinen sanoo, että viimeistään nyt on aika ryhtyä tositoimiin. Nykyisellä vauhdilla Helsinki saavuttaisi hiilineutraaliuden vasta vuonna 2079 eli 44 vuotta tavoitevuoden jälkeen.

– Päästöt eivät vähene pelkillä ohjelmilla tai kokouksilla. Ne vähenevät vain sillä, että joku kiipeää katolle asentamaan aurinkopaneeleja tai ryhtyy poramaan reikiä kallioon maalämpöä varten.

Kaupunkilaisia neuvotaan ahkerasti lajittelemaan jätteensä, lyhentämään suihkukäyntejä ja sammuttamaan turhia valoja. Koskisen mielestä monelle on saattanut syntyä harhakuva siitä, että maapallo pelastuu pelkästään pienillä arkisilla teoilla.

– Niiden lisäksi tarvitaan todella isoja muutoksia ennen muuta energian tuotantoon ja kulutukseen.

KALLIOPORAREILLE RIITTÄÄ TÖITÄ

Koskinen iskee pöytään pari esimerkkiä tarvittavien toimien mittakaavasta. Toimenpideohjelman mukaan 15 prosenttia Helsingin kiinteistöjen tarvitsemasta lämmöstä tulisi tuottaa vuonna 2035 maalämmöllä, kun sen osuus tällä hetkellä on noin puoli prosenttia.

– Tätä varten kallioon on porattava seuraavan 15 vuoden aikana 110 000 reikää, jotka ulottuvat tyypillisesti 150 metrin syvyyteen.

Edessä olevaa valtavaa maalämpöurakkaa voi helpottaa uusi teknologia, jonka avulla lämpöä saadaan myös isommista, parin kilometrin syvyyteen menevistä rei´istä. Tekniikka on kuitenkin vielä testausvaiheessa, eikä siitä ole vielä lähiaikoina oikeasti apua Helsingin energiatarpeisiin.

Uusiutuva energia on tärkeä myös sähköntuotannon päästöjen vähentämisessä. Suunnitelman mukaan esimerkiksi aurinkopaneeleilla voitaisiin tuottaa 15 prosenttia Helsingin tarvitsemasta sähköstä vuonna 2035.

– Se edellyttäisi, että kaupunkiin asennettaisiin 125 000 uutta aurinkosähköjärjestelmää. Aurinkovoimalat peittäisivät silloin yli 30 prosenttia Helsingin julkisten ja yksityisten talojen katoista, Koskinen sanoo.

KIVIHIILELLE ETSITÄÄN KUUMEISESTI KORVAAJAA

Liikenne aiheuttaa noin neljänneksen Helsingin hiilidioksidipäästöistä, mutta huomattavasti suurempi päästölähde Helsingissä ovat kiinteistöt ja asuminen.

– Rakennusten lämmityksen osuus on lähes 60 prosenttia pääkaupungin päästöistä. Peräti 90 prosenttia rakennuskannasta on liitetty kaukolämpöverkkoon, joten lämmön tekemiseen käytetyillä energiamuodoilla on iso merkitys.

Kaupungissa toimii edelleen kaksi kivihiilivoimalaa. Energiayhtiö Helen pohtii parhaillaan niiden korvaamista vähemmän saastuttavilla lämmöntuotantomenetelmillä.

Tämä on kuuma poliittinen puheenaihe, sillä kivihiilestä luopuminen tarkoittaisi todennäköisesti kaukolämmön hinnan nousua ja Helenin kaupungille tilittämien tulojen vähenemistä.

Koskinen muistuttaa, että kivihiilivoimaloiden sulkeminen on vain yksi keino kaukolämmön päästöjen vähentämisessä.

– Helsinkiin rakennetaan esimerkiksi lisää valtavia maanalaisia lämminvesivarastoja, joita hyödynnetään energian kulutushuipuissa. Näin saastuttavia polttoaineita käyttäviä varavoimaloita tarvitsee käynnistellä harvemmin.

LIIKKEELLE VOI LÄHTEÄ OMASTA TALOYHTIÖSTÄ

Iso asia on myös kaukolämmön kulutuksen vähentäminen, tavoitteen mukaan 30 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Vaikeuskerrointa lisää se, että samaan aikaan Helsingin rakennuskanta kasvaa vauhdilla väestönkasvun myötä.

– Oleellista on jatkaa rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Sen avulla lämmönkulutusta voidaan vähentää jopa viidenneksellä vuoteen 2035 mennessä.

Kaupunki tehostaa energian käyttöä julkisissa rakennuksissa ja omistamissaan vuokra-asunnoissa. Avainasemassa ovat kuitenkin myös kaupunkilaiset.

– Konkreettinen ympäristöteko on aktivoitua omassa taloyhtiössä ja esittää vaikkapa yhtiökokouksessa selvitystä energia-asioista.

Tulos yllättää todennäköisesti positiivisesti. Koskisen mukaan yleinen harhaluulo nimittäin on, että esimerkiksi rakennusten lisäeristäminen, lämmön talteenottoa parantava tekniikka tai energiaa säästävä automatiikka eivät olisi taloudellisesti kannattavia investointeja.

– Uuden teknologian myötä hankkeiden takaisinmaksuajat ovat lyhentyneet huomattavasti.

Esimerkiksi maalämpö olisi kerrostaloissa monesti todella fiksu ja rahaa säästävä ratkaisu. Taloyhtiöillä on tästä kuitenkin vähän tietoa.

Matti Remes
Kuva: Istockphoto

Download PDF

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media