EU tarvitsee legitiimejä puolueita

Euroopan unionin suunta on epävarma.  Yhdentymiskehitystä epäillään enemmän kuin koskaan. Yhdentymisen, monitahtisuuden tai purkautuvan integraation kannatuksen poliittiset jakolinjat määräytyvät uudella ja kiinnostavalla tavalla, kirjoittaa Tuulia Pitkänen.

Tiiviimpään Eurooppaan uskovat eniten nuoret, jotka eivät tunne muuta Eurooppaa kuin sen nykyisen yhteisvaluutan ja liikkumavapauden määrittämän muodon. Unionia tukee myös koulutettu kaupunkilainen keskiluokka, joka jää globalisaation nollasummapelissä plussan puolelle. Integraatioon negatiivisesti suhtautuvat haja-asutusalueiden matalammin koulutetut, erityisesti miehet.

Edellä mainitut jakolinjat asettuvat melko huonosti perinteisten puolueiden kannatusprofiileihin. Se on johtanut merkittävän EU-kriittisyyden nousuun ja populististen Brexit-liikkeiden sekä sen eurooppalaisten varianttien syntyyn. Tästä huolimatta suuri osa Euroopan valtioiden poliittisista puolueista on edelleen samoja kuin kultaisella 1970-luvulla, tuolla puoli vuosisataa sitten vietetyllä ajanjaksolla, jota meille 1990-luvulla syntyneille edelleen kuvaillaan aidon ideologian sekä tuhdin poliittisuuden aikakautena.

Puolueiden pinnan raaputtaminen paljastaa kuitenkin suuria muutoksia, jotka voivat osaltaan selittää sekä puolueiden EU-poliittisen legitimiteetin murenemisen että uusien poliittisten liikkeiden yhä nopeammat ja yllättävät nousut.

Suurin rakenteellinen muutos on puolueiden jäsenmäärien romahdus, joka ei rajoitu ainoastaan sosialidemokraattisiin liikkeisiin vaan koskee tasavertaisesti lähes kaikkia iäkkäämpiä puolueita. Britannian konservatiivipuolue on supistunut 1950-luvun kolmesta miljoonasta jäsenestä kymmenesosaan. Yksikään suomalainen puolue ei saavuta jäsenmäärällään enää puoltakaan siitä mitä 1970-luvulla. Edes Keskusta ei houkuttele tänä päivänä kuin kolmanneksen 1970-luvun jäsenmäärästään.

Puolueiden jäsenmäärän ja yhteiskunnallisen hallintojärjestelmän legitimiteetin välinen yhteys on kaksisuuntainen. Hyvin toimiva puolue legitimoi järjestelmää jäsenelle, jos jäsen kokee nauttivansa pientäkin sananvaltaa puolueen sisällä. Tärkeämpi mekanismi on jäsenkunnan kollektiivisen mielipiteen heijastuminen puolueen linjaan. Jos jäsenkunta on tarpeeksi suuri ja koostuu riittävissä määrin saman sosiaalisen aseman tai luokan edustajista kuin puolueen toivottu äänestäjäkunta, pakottaa jäsenistö puolueen linjan väkisinkin heijastelemaan tämän yhteiskunnallisen ryhmän tavoitteita, vaikka kaikki saman viitekehyksen äänestäjät eivät olisikaan puolueen jäseniä.

Tutkimustermeillä voitaisiin sanoa, että tarpeeksi suuri aktiivijäsenkunta on otos yhteiskunnallisesta sedimentistä, jota puolue edustaa. Jos otos liiaksi supistuu, katoaa sen edustavuus ja puolue lakkaa heijastamasta tukijoidensa näkemyksiä. Kyynisesti voidaan myös siis sanoa, että puoluedemokratia on tärkeää vain silloin kun jäsenkunta on riittävän suuri ja edustava.

Perinteisten poliittisten puolueiden jäsenmäärän dramaattinen lasku ja puolueiden ammattimaistuminen ovat johtaneet edellä kuvatun mekanismin kautta niiden legitimiteetin sekä kannatuksen vähentymiseen. Puolueiden poliittiset linjat eivät enää heijasta riittävän suurten kansanosien ajatuksia, minkä seurauksena näiden väestöryhmien ajatukset ovat kanavoituneet muiden poliittisten kanavien kautta. Esimerkiksi taannoisissa Italian vaaleissa murskavoiton napannut Grillon Viiden tähden liike perustuu nimenomaan verkossa rakennetun e-demokratian ja edustavuuden ajatukseen tai ainakin sen illuusioon.

Pelkästään puolueita ei toki ole syyttäminen. Jäsenyys kollektiivisissa massaliikkeissä on individualistisen kehityksen ja keskiluokan mahdollisuuksien paisumisen myötä ajautunut epäsuosioon. Etenkin nuoret ovat kyllä yhtä poliittisia kuin ennekin, mutta sitoutuvat mieluummin yksittäisten poliittisten kampanjoiden kuten ilmastonmuutoksen torjunnan, #metoo -feminismin tai ydinvoiman lakkauttamisen kaltaisiin avauksiin kuin kokonaisvaltaisiin ismeihin. Sosialidemokraattisen tai minkään muun puolueen jäsenmäärän laskua ei siis voida palauttaa jäsenhankinnan tai viestinnän epäonnistumiseen vaan se pitää nähdä osana suurempaa yhteiskunnallista trendiä.

Euroopan unionin päätöksenteon puoluepoliittinen legitimiteetti kärsii edellä kuvatusta kehityksestä enemmän ja nopeammin kuin kansalliset järjestelmät. Ensinnäkin unionin legitimiteetissä puoluepolitiikka näyttelee ristiriitaista osaa. Instituutioissa tehtävä politiikka kun on puoluepolitiikan ja kansallisten asetelmien hybridi. Toisekseen eurooppalaiset puolueet ovat alun perinkin puolueiden puolueita. Niiden edustavuus on voimakkaasti välillistä, yhtenäisyys vaihtelevaa ja päätöksenteon demokraattisuus paljon kotimaita heikommilla historiallisilla kantimilla. Siinä missä sosialidemokraattinen liike on juuriltaan kansainvälinen ja ideologia ylikansallisesti jaettu, ei samaa voi sanoa suurimmasta osasta puolueita. Nykyisessä Euroopan parlamentin kokoonpanossa mikään muu ryhmä ei ole edes saanut koottua jäseniä kaikista jäsenvaltioista.

Ratkaisuiksi on eurooppalaisessa keskustelussa usein esitetty ylikansallisia europarlamenttivaalilistoja sekä eurooppalaisten puolueiden suorajäsenyyttä. Vaikka molemmat esitykset ovat periaatteiltaan kannatettavia, ei niistä kumpikaan ratkaise legitimiteettiongelmaa riittävän nopealla aikataululla. Kun yksittäisen EU-kansalaisen ja eurooppalaisen päätöksenteon välillä on lukuisia edustuksellisuuden tasoja ja sekä poliittinen järjestelmä että eurooppalainen puoluekenttä tunnetaan merkittävästi kotimaista heikommin, tulisi kaikkien tasojen tunnistaa niiden oikeutuksen riippuvan paitsi lailla turvatusta, myös kansalaisten kokemasta oikeutuksesta.

Tuulia Pitkänen
Kirjoittaja on Euroopan demarinuorten pääsihteeri.
Euroopan Sosialidemokraattiset Nuoret (Young European Socialists YES, ent. ECOSY)
on Euroopan sosialidemokraattisten ja sosialististen nuorisojärjestöjen kattojärjestö,
joka kokoaa yhteen yli 60 nuorisoliittoa kaikista Euroopan maista.
Liitto on Euroopan sosialidemokraattisen puolueen ja Euroopan parlamentin
sosialistien ja demokraattien ryhmän virallinen nuorisojärjestö.

Download PDF

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media