Donald Trump käyttää vaalikampanjassaan hyväkseen ihmisten heikkouksia.

Entä jos se on Trump?

Ei ole samantekevää kenet valitaan Yhdysvaltain presidentiksi ensi marraskuussa. Esivaalit ovat käynnissä. Kesäkuussa demokraatit ja republikaanit valitsevat oman ehdokkaansa. Johdossa ovat Hillary Clinton ja Donald Trump.

– Työtä tekevät amerikkalaiset ovat pettyneitä ja vihaisia. He tuntevat olevansa syrjässä eivätkä tiedä siihen syytä, professori Susan Schurman sanoo.

Hän seuraa amerikkalaisen yhteiskunnan ja työelämän kysymyksiä Rutgersin yliopistossa New Jerseyssä. Professori Schurmanin erityisalueena ovat työmarkkinasuhteet ja työelämän erityisaiheet.

– Ihmiset ovat huolissaan toimeentulostaan, joten he turhautuvat. Heitä viehättää ehdokas, joka löytää kohteen vihalle, Schurman sanoo.

Tie amerikkalaiseen unelmaan ei ole helppo myöskään nuorille koulutetuille amerikkalaisille. Tyytymättömyys synnytti vuosikymmenen alussa Occupy Wall Street -liikehdinnän, joka heijastuu myös marraskuussa pidettäviin presidentinvaaleihin. Liike sanoo vastustavansa pankkien ja kansainvälisten rahoituslaitosten ylivaltaa ja vaatii läpinäkyvyyttä päätöksentekoon.

Donald Trump sanoo, että ahdinko johtuu maahanmuuttajista ja presidentti Obaman harjoittamasta politiikasta. Bernie Sanders sanoo puolestaan, että kaikki johtuu rahasta ja Wall Streetistä, Susan Schurman kertoo.

Trump kokoaa populismillaan ääniä oikealta ja Sanders vasemmalta. Voisiko rääväsuinen oikeistopopulisti Trump nousta Yhdysvaltain presidentiksi vai matkaako Valkoiseen taloon demokraattiseksi sosialistiksi itseään kutsuva senaattori Sanders.

– Luotan amerikkalaiseen enemmistöön, että se näkee Trumpin puheiden läpi ja hän häviää vaalin, Schurman toivoo.

SANDERS HÄTYYTTELEE CLINTONIN KANNATUSTA

Vaikka esivaaleissa tapahtuu jatkuvasti ennakoimatonta, Susan Schurman olettaa, että marraskuun presidentinvaaleissa vaihtoehtoina ovat Hillary Clinton ja Donald Trump. Entinen First Lady on osoittanut sitkeytensä niin miehensä rinnalla seistessään kuin ulkoministerinäkin. Politiikan yllättävyyttä kuvastaa kuitenkin se, ettei Hillary Clintonin tie ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi ole ollutkaan helppo.

Susan Shurman
Susan Shurman

– Minun ikäluokkani naisille sukupuolella on kenties merkitystä, mutta ei ehkä nuoremmille naisille. Viime kädessä Clintonin asiaosaaminen ratkaisee, ei sukupuoli, Schurman sanoo.

Hillary Clintonin tiellä ennen kesäkuun ehdokasnimitystä on senaattori Bernie Sanders. Hän on pitkän linjan poliitikko, joka näyttää mukavalta mieheltä. Hän käyttää perinteistä työväenluokan retoriikkaa, mutta se puhuttelee lähinnä valkoisia. Yhdysvalloissa vähemmistöjen äänillä on merkitystä.

Sanders ei välttämättä yllä demokraattien ehdokkaaksi, mutta hän on tehnyt puolueelle hyvää kokoamalla taakseen koulutettuja nuoria.

– Sanders on tuonut esille ihmisten turhautumisen ja yhteiskunnan jakaantumisen, ja se on osasyynä hänen suosiolleen, Schurman uskoo.

Sanders ihailee pohjoismaista hyvinvointimallia ja puhuu sen puolesta. Samalla hän on pakottanut Clintonin nostamaan esille omia teemojaan.

LIKAINEN KAMPANJA

Donald Trumpin nouseminen republikaanien ykkösnimeksi on sekoittanut puoluetta.

– Republikaanit pelkäävät, koska kukaan ei tiedä mitä Trump presidenttinä tekisi, Susan Schurman sanoo.

Trumpin lausunnot muslimeista ja suunnitelmat muurin rakentamiseksi Meksikon rajan pintaan herättävät osassa äänestäjiä ihastusta, mutta monissa myös pelkoa ja inhoa. Trumpia on verrattu Le Peniin, jopa Hitleriin.

– Kampanjasta voi tulla hyvin brutaali ja likainen. Clinton yrittää pysyä asiasisällöissä. Trump käyttää hyväkseen ihmisten heikkouksia, Schurman arvioi.

Jo esivaalikampanjointi on ollut värikästä amerikkalaisellakin mittapuulla. Värikkyys tuo mukanaan viihdettä.

Susan Schurman on huolissaan politiikan uskottavuudesta.

– Nyt tarvitaan henkilö, joka pystyy vakuuttamaan keskiluokan ja työväenluokan yhteisistä arvoista.

Merja Leskinen
Kuva Istockphoto/andykatz

 

Lisää aiheesta

Katso professori Susan Schurmanin englanninkielinen haastatteluvideo.

Download PDF

2 ajatusta aiheesta “Entä jos se on Trump?”

  1. Kansanvalta (Demokratia) on tärkein asia maailmassa . Kansanvalta on parhaimmillaan mikäli suurin yhteiskuntaluokka olisi vahvin. Palkansaajat ovat yleensä työväkeä ja virkakuntaa. Yhteiskunnan rikkaimmisto on pitänyt valtioiden talouden rahapääomasta huolen, saadakseen tuottoa pääomalleen rikkaimmisto on työllistänyt työväkeä. Euroliiton aikana on Eurooppa vajonnut ennennäkemättömään kriisiin sekä talousvajeeseen.
    Maailman historia todistaa miten kaksi ääriluokkaa vahvistuessaa vasemmalle tai oikealle, niin yhteiskunta voi huonosti. On surullisen ihmeellistä kuinka äänestäjät jokapuolella maailmaa, äänestävät huonoja hallituksia.
    Äänestyksen tuloksena parlamentaarinen valta asettuu ohjailemaan valtiota, äänestäjät kokevat pettymyksen jonka jälkeen osoitetaan mieltä.
    Nykyisin tiedonsaanti on helppoa. Äärivasemmisto saadessaan vahvan parlamentaarisen aseman saattaa käyttää asemaansa ahneesti. Ranskan työväenpuolue on hyvä esimerkki, nostaessaan rikkaiden verotuksen 70 %
    Suuri osa pääomista siirrettiin pois Ranskasta. Ranskan työväestö ei hyötynyt mitään saamastaan vaalivoitosta. Mielestäni rikkaiden on annettava olla varakkaita, ja mahdollistaa pääomaluokalle tuoton jatkuva lisääntyminen.
    Sama asia on USA:ssakin. Ilman palkansaajaväestön vahvaa demokratiaa rikkaat riistävät monilla tavoin palkasaajaväestöä. Demokratia eli kansanvalta koskee
    myöskin pääomapiirejä, vaaleilla on vain valittava maiden parlamenttiin yhteikuntaluokkien määrällinen edustus. Työväestön pitää äänestää Demokraattista puoluetta ja rikkaat Rebuplikaania. Työväestön ollessa maiden väestöstä enemmistöinen, se nmukaan on helppo äänestää demokraatinen enemmistö mihin vai maahan. Miksi näin ei tapahdu ?

  2. Ihmiset kannattaa tässä vaiheessa Trumpia koska kokevat hänen vastaavan heidän tarpeisiin saada politiikkaan jotakin räväkkyyttä, liiankin urautuneesta linjasta jossa ei ole paljoakaan vaihtelua. Monet ovat pettyneitä Obamaan, vaikka alkuvaiheessa kenties olivat ihastuneita hänen tuomaan erilaisuuteen.
    Nyt käy kuitenkin niin että vastakkain jää Trump ja Clinton, mutta tosipaikan tullen enemmistö tulee kokemaan Trumpin liian radikaaliksi ja niin Clintobn voittaa.
    Olen sitä mieltä että Clinton on seuraava presidentti, mutta siitä alkaa idän ja lännen välien kylmentyminen entisestään, sillä Venäjän johto ei koe Clintonista vastusta itselleen.
    ja alkaa toimia yhä enempi omapäisesti, joskin sitä on ollut jo nytkin. Siinä joutuu Suomi ”Venäjän kainaloon” josta ei kukaan uskalla tulla pelastamaan.
    On mielenkiintoinen ennustus jota ei kanntata sivuuttaa olankohautuksella, se on nimittäin Dan.7:5 ”Ja oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: ”Nouse ja syö paljon lihaa”.
    – – – Yksi ”kylkiluu” on jo ”karhun hampaissa”, nimittäin Ukrainan. Mitä se vielä hamuaa jää nähtäväksi, mutta se voi hyvinkin olla osa suomea, kun rajamme takana on jo muutenkin kovasti liikettä ja varustelua. Vielä jos Suomi alkaa olla liian suopea Amerikalle ja Natolle, tämä koituu kohtalokkaaksi ja niin Suomi voi menettää ”kyljestään” suurenkin osan…
    –Jää nähtäväksi, mutta ei kannata olla liian naiivikaan. Kriisi mittaa aina kansan arvot, jotka näyttää olevan muutenkin hukassa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media