Rakentavan vuorovaikutuksen oppeja voi hyödyntää kaikkialla missä kohtaamme toisia ihmisiä – niin vaalityössä, työyhteisössä kuin kotona, Tuula Laine kirjoittaa.
Väinö Voionmaan humanismilla olisi käyttöä myös tässä ajassa pohtii Seppo Tuovinen kirjoituksessaan.
Onko kaikkien palveluiden on oltava aina saatavilla, kysyy Antti Koskela.
Kuuban vallankumous vuonna 1959 käynnisti Fidel Castron valtakauden lähes kuudeksikymmeneksi vuodeksi. Kuuban kehitystä seurannut Hannu Ohvo kirjoittaa Fidelin vuosista.
Guggenheimin museohanke on aikamme kenties kiinnostavin kulttuurikiista, joka kertoo myös suomalaisen päätöksentekokulttuurin puutteista, Kalle Kallio kirjoittaa.
Maahanmuutto on yhteiskunnallinen ongelma vain, jos olemme jo luopuneet ajatuksesta, että voimme taata työtä, toimeentuloa ja hyvinvointipalveluita kaikille yhteiskunnan jäsenille, myös heikoimmassa asemassa oleville, kirjoittaa Kaisa Penny.
Kulttuurin ja demokratian välillä on vahva positiivinen yhteys, ja kulttuurin harrastaminen nostaa tyytyväisyyttä omaan elämään, Kimmo Aulake kirjoittaa.
Onko Isis hunnien perillinen ja ovatko maahanmuuttajat nykyajan germaaneja. Entä onko EU tiensä päähän tuleva Länsi-Rooma? Tapani Vauhkonen arvioi antiikin Rooman viimeisiä päiviä.
Jack Londonin syntymästä tulee tänä vuonna 140 vuotta ja kuolemasta 100 vuotta. Jussi Särkelä kirjoittaa Näkökulmassa, miten London uskoi ihmiskunnan tulevaisuuteen, rauhaan ja hyvän voimaan.
Kansainvälinen politiikka ei ole jotain, mikä tapahtuu tyhjiössä tai vaatii erikoistumista. Se vaatii asennemuutosta, sillä maailma on täällä tänään aivan yhtä paljon kuin se oli kylmän sodan aikana, pohtii Elisa Selinummi.