Perinteisesti Evankelis-luterilainen kirkko on puhunut heikompiosaisten puolesta hiljaisesti ja osoittelematta. Muun muassa maahanmuuton ja leipäjonojen myötä kirkon yhteiskunnallinen rooli on tullut näkyvämmäksi, Tarja Kantola kirjoittaa.
Yli kaksisataa vuotta suomalaiset ovat tavoitelleet pääsyä Jäämerelle. Pohjoinen politiikka, Jäämeren käytävä, Arktinen strategia – haaveella on monta nimeä, joista kukin kertoo omasta aikakaudestaan.
Taitamattomalla politikoinnilla voidaan sotkea asioita, joita on totuttu ratkaisemaan neuvotellen, sosiologian yliopistolehtori Mika Helander kirjoittaa.
Antti Koskela kirjoittaa, miten päättäjät voivat rajata todellisuutta haluamallaan tavalla valitsemalla omalle asialleen myötämieliset asiantuntijat tai puolueettomalta vaikuttavat neuvonantajakoneet.
Rakentavan vuorovaikutuksen oppeja voi hyödyntää kaikkialla missä kohtaamme toisia ihmisiä – niin vaalityössä, työyhteisössä kuin kotona, Tuula Laine kirjoittaa.
Väinö Voionmaan humanismilla olisi käyttöä myös tässä ajassa pohtii Seppo Tuovinen kirjoituksessaan.
Onko kaikkien palveluiden on oltava aina saatavilla, kysyy Antti Koskela.
Kuuban vallankumous vuonna 1959 käynnisti Fidel Castron valtakauden lähes kuudeksikymmeneksi vuodeksi. Kuuban kehitystä seurannut Hannu Ohvo kirjoittaa Fidelin vuosista.
Guggenheimin museohanke on aikamme kenties kiinnostavin kulttuurikiista, joka kertoo myös suomalaisen päätöksentekokulttuurin puutteista, Kalle Kallio kirjoittaa.
Maahanmuutto on yhteiskunnallinen ongelma vain, jos olemme jo luopuneet ajatuksesta, että voimme taata työtä, toimeentuloa ja hyvinvointipalveluita kaikille yhteiskunnan jäsenille, myös heikoimmassa asemassa oleville, kirjoittaa Kaisa Penny.