Ay-liike toimii myös Eurooppa-tasolla

Marko Varajärvi kirjoittaa Näkökulmassa, miten ay-liike ja EU-vaikuttaminen kietoutuvat yhteen.

Suomella on takanaan lähes kolmenkymmenen vuoden EU-jäsenyys. Suomalainen ammattiyhdistysliike oli omalta osaltaan viemässä eteenpäin EU-jäsenyyttä 1990-luvun alussa. Suomalaisten palkansaajien Eurooppa-projekti ”KEY” yhdisti aikanaan SAK:n, STTK:n ja Akavan rivit EU-edunvalvonnassa.

KEYn avaintehtäviksi määriteltiin Euroopan integraatiota koskevan tiedon hallinta suomalaisessa ay-liikkeessä, integraation vaikutuksia koskevan tiedonhankinnan ja -välityksen tukeminen sekä suomalaiseen ay-liikkeeseen vaikuttavien kansainvälisten muutosten seuranta. Tehtävänä oli tehostaa keskusjärjestöjen toimintaa yhteisissä edunvalvontakysymyksissä. Valtiovalta ymmärsi ja tuki ay-liikkeen EU-työtä, muun muassa julkaisu ”KEY Tiedote” sai tukea silloisesta kauppa- ja teollisuusministeriöstä.

Suomen ja Euroopan unionin neuvottelutulos Suomen jäsenyydestä EU:ssa syntyi 1.3.1994. Eduskunta äänesti Suomen liittymisestä EU:iin äänin 152–45. On arveltu, että yhdenkin keskusjärjestön kielteinen kanta olisi voinut kaataa EU-jäsenyyden. Työntekijöiden ja työnantajien EU-myönteisyydellä oli iso merkitys sille, että Suomi on mukana Euroopan unionin poliittisella pelikentällä.

Brysseliin perustettiin KEY-Finlandin toimisto 1.2.1995. SAK, STTK ja Akava vastasivat toimiston kuluista. Sen tehtävänä oli seurata ja informoida ay-liikettä palkansaajia koskevien asioiden kehityksestä, toimia EU-asioiden ”varhaispäätteenä”, kehittää ja ylläpitää yhteysverkostoa ja edustaa suomalaisia palkansaajakeskusjärjestöjä edunvalvontatehtävissä.

1990-luvun lopulla Eurooppaan liittyvät kysymykset olivat näkyvästi esillä kotimaan politiikassa. 2000-luvulla EU-vaikuttaminen arkipäiväistyi keskusjärjestöissä ja ministeriöissä.

Euroopan unionin kysymykset kietoutuvat vahvasti kansallisiin intresseihin. On tärkeää tietää missä ja milloin voidaan vaikuttaa kansallisesti EU-säädösten sisältöihin. Ministeriöiden virkamiesten ja poliittisen johdon suhde on tänäkin päivänä ajankohtainen kysymys.

Suomen palkansaajajärjestöjen EU-edustusto, Finnish Trade Unions – EU representation, sittemmin FinUnions, sai nimensä 2007. FinUnionsin toiminnan ydintä on EU-edunvalvonta ja vaikuttaminen. Tämä on myös Työväen Sivistysliiton syyskuussa alkavan koulutushankkeen keskeinen sisältö. Eurooppalainen työelämä ja suomalainen ammattiyhdistysliike -koulutusohjelma sukeltaa Euroopan unionin toimintaan ja etsii edunvalvonnan ja vaikuttamisen paikkoja niin EU:ssa kuin kansallisesti.

TSL:n hanke on suunnattu ay-liikkeen toimijoille, joiden työagendaan EU kuuluu. Hankkeen tarkoitus on ammattiliittojen henkilöstön EU-vaikuttamisosaamisen kehittäminen sekä EU-ymmärryksen syventäminen. Tavoitteena on, että ammattiliittojen henkilöstö tuntisi paremmin EU:n toimintaa, sen merkitystä ja vaikuttamiskanavia ay-liikkeen edunvalvontatyössä. Hankkeessa myös kartoitetaan suomalaisen ay-liikkeen kannalta keskeiset EU-tason toimijat ja tiivistetään yhteistyötä jäsenliittojen EU-toimijoiden kanssa.

Koulutuksessa pohditaan proaktiivisen, ennakoivan edunvalvonnan mahdollisuuksia Euroopan unionissa. Missä ja miten EU-päätökset syntyvät? Milloin on paras aika ja paikka vaikuttaa? Toinen tärkeä osio on tarkastella EU-lainsäädännön koukeroita Suomessa siinä vaiheessa, kun komission säädösehdotukset ovat rantautuneet Suomeen.

Euroopan unionissa useamman maan alueella toimivilla työntekijöiden ja työnantajien edunvalvontajärjestöillä on virallistettu rooli. Komission on kuultava heitä ennen kuin se tekee työ- ja sosiaalipolitiikkaan liittyviä ehdotuksia. Ovatko työ- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät kysymykset EU:ssa sivuraiteilla? Voidaanko asialle tehdä jotain?

Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma on mielestäni osuvasti todennut, että Eurooppa on perinteisesti ollut konservatiivinen. Suurin parlamenttiryhmä Euroopan parlamentissa on konservatiivien kansanpuolueryhmä EPP. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Euroopan unionista olisi mahdollista löytää sen ”punainen sydän”.

Marko Varajärvi
kirjoittaja toimii TSL:n koulutussuunnittelijana
Yhteiskunnallisen ja kansainvälisen koulutuksen yksikössä

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä mm. Seppo Tammisen teosta ”FinUnions. 25 vuotta palkansaajien asialla Brysselissä”.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Vastaava toimittaja Pirjo Alijärvi
aikamerkki@tsl.org

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media