Pohjoisten luonnonvarojen hyödyntäminen on kuuma puheenaihe EU:ssa.

Arktinen hype vaihtui realismiin

Öljyn hintaromahdus ja ympäristöhuolet lopettivat hypetyksen arktisen alueen valtavista luonnonvaroista. Koillisväylän datakaapeli olisi sen sijaan hyvä juttu – myös Suomelle.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen suututti muutama viikko sitten Norjan, kun hän esitti virolaiskollegansa Urmas Paetin kanssa öljynporauksen täyskieltoa arktisilla alueilla.

Pohjoisten luonnonvarojen hyödyntäminen on kuuma puheenaihe, sillä EU:lta halutaan entistä aktiivisempaa roolia arktisilla alueilla. Norja ei ole EU:n jäsen, mutta unionin linjaukset vaikuttaisivat myös sen toimintaan.

Keskeinen kysymys on, voiko arktisten alueiden arvokkaita öljy- ja kaasuvaroja hyödyntää vaarantamatta pohjoisen haavoittuvaa luontoa.

Tutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen varoitukset ympäristöriskeistä eivät ole Norjaa hillinneet. Maa käynnisti kaasuntuotannon Snøhvitin alueella 140 kilometriä Hammerfestistä luoteeseen. Lisäksi Norja avaa koko ajan uusia merialueita öljyn ja kaasun etsintään hallitsemallaan talousvyöhykkeellä.

– Norja etenee Barentsinmerellä aggressiivisesti. Öljyä etsivät yhtiöt voivat vähentää 70 prosenttia etsinnästä syntyvistä kuluistaan verotuksessa, ympäristöjärjestö Greenpeacen Arktis-vastaava Tapio Laakso sanoo.

ODOTETTUAKIN VAIKEAMMAT OLOSUHTEET

Arktinen hypetys nousi huippuunsa, kun Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos julkaisi vuonna 2008 arvion alueen luonnonvaroista. Sen mukaan alueella sijaitsee 13 prosenttia maailman löytymättömistä öljyvaroista ja 30 prosenttia kaasuvaroista.

Uutta Eldoradoa pohjoisesta ei ole kuitenkaan tullut.

– Arktinen hypetys on vaihtunut arktiseen realismiin, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Harri Mikkola tiivistää.

Pohjoisen hyytävillä ja myrskyisillä merialueilla olosuhteet ovat osoittautuneet poikkeuksellisen vaikeiksi, mikä lisää merkittävästi öljyn- ja kaasuntuotannon kustannuksia. Öljyn hinnan romahtaminen on tehnyt toiminnasta kannattamatonta.

– Öljynporauksen kulut Lähi-idässä voivat olla vain 5 dollaria tynnyriltä, kun ne Jäämerellä nousevat 100 dollariin, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Juha Käpylä havainnollistaa.

Öljy-yhtiöiden intoa uusille alueille hillitsevät myös ennusteet fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä. Brittiläinen tutkimuslaitos Grantham Institute ja ajatuspaja Carbon Tracker arvioivat, että öljyn kysyntä pysyy nykyisellä tasollaan vuoteen 2030 ja kääntyy sitten selvään laskuun.

Keskeisiä syitä tähän ovat sähköautojen ja aurinkoenergiaan liittyvän tekniikan halpeneminen.

VENÄJÄ LISÄÄ SOTILASVOIMAA

Ilmastonmuutoksen myötä pohjoisen jääraja vetäytyy ja avaa uusia alueita hyödynnettäviksi. Rantavaltiot haluavatkin laajentaa talousvyöhykkeitään, mikä on aiheuttanut kitkaa muun muassa Norjan ja Venäjän välillä. Kiistoja on ratkottu jo pitkään YK:n avustuksella.

Vastakkainasettelua pyritään lieventämään myös vuonna 1996 perustetussa Arktisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajana Suomi aloittaa toukokuussa.

Harri Mikkolan mukaan Venäjän ja länsimaiden kiristyneet välit ovat vaikuttaneet odotettua vähemmän neuvostoon, joka keskittyy ympäristönsuojeluun ja kestävän kehityksen kysymyksiin.

– Esimerkiksi meteorologista yhteistyötä on pystytty edistämään työryhmätasolla, Mikkola sanoo.

Hänen mukaansa isojen yhteistyöhankkeiden aloittaminen on kuitenkin nykyisessä tilanteessa vaikeaa. Epävarmuutta lisää entisestään Venäjän kasvanut sotilaallinen läsnäolo pohjoisilla alueilla, muun muassa Kuolan niemimaalla.

– Pohjoisilla alueilla on ollut aina iso strateginen merkitys Venäjälle. Maa on sijoittanut sinne ison osan ydinasearsenaalistaan, Mikkola muistuttaa.

KOILLISVÄYLÄ KIINNOSTAA

Venäjän asenne on ratkaiseva esimerkiksi Koillisväylän hyödyntämiseen Aasian ja Euroopan välisessä laivaliikenteessä.

Jään sulamisen odotetaan helpottavan tulevaisuudessa liikkumista Venäjän rannikkoa myötäilevällä reitillä. Harri Mikkola epäilee kuitenkin liikennöinnin taloudellista kannattavuutta.

– Koillisväylän olosuhteet ovat vaativat muun muassa ahtojäiden vuoksi. Reitti voisi soveltua bulkkitavaran kuljetukseen, mutta täsmällisiä aikatauluja edellyttävälle konttiliikenteelle se soveltuu huonosti.

Koillisväylä on noussut esille myös Aasian ja Euroopan välisten tietoliikenneyhteyksien parantamisessa. Suomi kannattaa merikaapelia, jossa tietoliikenne kulkisi Koillisväylää pitkin Suomen runkoverkkoon ja edelleen Itämeren merikaapelissa Keski-Eurooppaan.

MILJARDIN EURON KAAPELIHANKE

Entinen pääministeri Paavo Lipponen ja tietotekniikan asiantuntija Reijo Svento selvittivät viime vuonna Suomen hallituksen toimeksiannosta valtioiden suhtautumista merikaapeliin.

– Olimme itsekin yllättyneitä sen saamasta laajasta kannatuksesta kaikissa maissa, Svento sanoo.

Nykyisin tieto kulkee Euroopan ja Aasian välillä merikaapeleita pitkin eteläistä reittiä, muun muassa halki epävakaan Lähi-idän. Osa yhteyksistä kulkee Yhdysvaltain kautta.

– Koillisväylän kautta yhteydet lyhenisivät tuhansilla kilometreillä, mikä pienentäisi tiedonsiirtoa haittaavaa viivettä, Svento sanoo.

Hänen mukaansa tietoliikennekaapelin vetäminen on teknisesti mahdollista. Hintaa hankkeelle tulisi arviolta miljardi euroa.

– Rahoitus tuskin olisi ongelma, sillä ainakin Venäjä, Kiina, Japani ja Norja ovat kiinnostuneita olemaan mukana. Hankkeen toteuttajaksi tarvitaan kansainvälinen konsortio, jossa on mukana yrityksiä ja valtiollisia toimijoita.

Svento uskoo, että Koillisväylän kaapeli tekisi Suomesta entistä houkuttelevamman paikan datakeskuksille ja pilvipalveluihin liittyvälle liiketoiminnalle. Kilpailijoita datayhteyksien läpikulkupaikkoina ovat Britannia ja Norja.

– Suomen vahvuus ovat jo lähes valmiiksi rakennetut yhteydet Keski-Eurooppaan saakka.

 

Matti Remes
Kuva: Istockphoto

Download PDF

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

TIETOA AIKAMERKISTÄ

Aikamerkki on Työväen Sivistysliitto TSL:n yhteiskunnallinen verkkojulkaisu ja tarina-arkisto, joka päivittyy verkossa reaaliajassa. Se katsoo maailmaa työväenliikkeen arvojen näkökulmasta ja niitä pöyhien.

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Aikamerkkiä julkaisee Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliitto

Toimitus: Acamedia
Toteutus: Websteri Media